|
|||
|
Vanhoja uutisia:
Uutisia -06
22.12. Fasaanijahdissa. Olimme Jyrin enon Jari Karmalan kanssa fasaanijahdissa Virroilla ke 20.12. Jarilla oli mukana 2 kpl punaisia irlanninsettereitä, Douedal's Uniqua ja Douedal's Moniqua. Kide oli mukana hihnassa. Kide pääsi myös lopuksi itse metsästämään ja saimme sille lämpimänlinnun noudon. Kide myös vainusi yhden linnun hihnassa ollessaan, minkä Uniqua sen jälkeen hienosti seisoi. Olimme tyytyväisiä Kiden käyttäytymiseen fasaanitarhan lähellä, sillä se ei kuumentunut eikä oikeastaan välittänytkään tarhassa olleista linnuista.
Vaikka linnut olivatkin tiukassa saimme 4 tunnin metsästyksen aikana kuitenkin 3 seisontaa. Yöllä oli satanut vähän lunta ja jäljistä päätellen fasaanit eivät olleet liikkunut yhtään, joka aiheutti oman vaikeutensa lintujen löytymiselle. Kiitos Jarille mukavasta metsästyspäivästä.
Iloista Joulua ja Riemukasta Uutta Vuotta!
25.11. Katsaus syksyn tapahtumiin. Huh huh, päivitystauko on ollut valitettavan pitkä.
Jos lähdetään liikkeelle siitä mihin on viimeksi jääty eli sorsastuksesta. Avauksen jälkeen ammuttujen sorsien saldo oli NOLLA! Ei kyllä voinut moittia ampujaa tai yritysten lukumäärää, linnut vain tuntuivat olevan aivan eri paikassa kuin meidän järvellämme. Ilta, jolloin nähtiin 5 sorsaa ilmassa oli hyvä ilta. Valitettavasti siis Kide ei saanut lisää kokemusta kaislikkotyöskentelystä aidoissa ympäristöissä, harmittaa.
Starttasimme Alavuudella nomekokeessa 17.9., kun muutama päivä ennen koetta soittelin ja kyselin peruutuspaikkoja. Markkeeraukset (kaksi ykköstä veteen) sujuivat todella kivasti ja palautukset olivat myös mallikkaita. Ohjaukseen olin tyytyväinen vaikka juuri ennen riistaa tulikin pieni kaarros. Haku... haku oli hämmästyttävän huono. Kide teki kyllä pistoja ja pitkiäkin pistoja sekä liikkui kaislikossa, mutta linnut jäivät kahta lukuunottamatta tulematta ja etsijä palaili tyhjänä pois monia kertoja. En keksi syytä tälle käytökselle, täytyy todella sydämestä toivoa, ettei huono haku kroonistu. Tuloksena ALO3, joka oli kyllä täysin oikeutettu (ja ehkä vähän yläkanttiinkin oleva) tuomio. Kokeesta lähdimme kyläilemään Jymyn ja muun poppoon luokse. Kiitos erittäin mukavasta tapaamisesta ja tervetuloa vastavierailulle Tampereelle!!
Syksyn kohokohta oli ehdottomasti viikolla 40 seitsemän päivän mittainen metsästysreissu Suomen Lapissa Savukoskella! Saimme kutsun Kiden kasvattajilta Sarilta ja Jyrkiltä ja viikko oli erittäin onnistunut! Mukana oli myös välillä Kiden veli Kalle omistajineen. Lintuja saimme mukavasti ja Kide toimi OK. Vähän se viipotti välillä liian kaukana ja kävi kuumana riistan kanssa toisten koirien ollessa lähellä. Oli mukava taas viettää aikaa Kiden emän Suvin kanssa sekä höpötellä koirista ja metsästyksestä lähes koko viikko :). Suuntaamme jo nyt katseemme ensi vuoteen ja toivomme, että samanlainen reissu toteutuisi silloinkin!
4.11. Sari järjesti kasvateilleen ja muutamalle muulle wt-koulutuksen Reima Ronkaisen johdolla. Päivä oli hyödyllinen ja anti yksinkertainen: Jäitä hattuun. Nomea/wt-tä emme ole treenanneet Alavuuden kokeen jälkeen viittä kertaa enempää.
Marraskuun alkupuolella Kasper vieraili meillä pari viikkoa ollen poissa keittiöremontin alta Kankaanpäästä. On se vaan niiiin änkkäpää ja arvonsa tunteva vanha herra, mutta voi, myös niin rakas ja mahtava!
Syksyn jännittävin paikka oli tämänpäiväinen tokokoe Virroilla, joka oli samalla Kiden ensimmäinen startti voittajassa. Syy suureen jännitykseen oli selvä: koira ei ollut vielä likimainkaan valmis starttamaan voittajassa. Treenasin kaksi viikkoa ennen koetta ja siinä ajassa piti opettaa ruutu, tunnari, luoksetulon maahanmeno, kaukkarit, sekä muistuttaa mieleen muut jo lähes unohtuneet liikkeet --> tuhoontuomittu yritys. Likelle hyvää suoritusta pääsimme viimeisissä treeneissä (maanantaina tilanne näytti vielä synkältä), mutta koetilanne on aina eri ja keskeneräisyys kostautui kokeessa. Kokeeseen mahtui muutama hyvä tunne, enkä ole pahoillani, että sinne lähdimme. Tuloksia voittajassa kuuden kilpailijan joukosta tuli kolme (yksi kakkonen ja kaksi kolmosta), joten läksimme kotiin toisen sijan ja hienon pokaalin kanssa. Suuri Kiitos Miinalle&Assille matkaseurasta sekä samanhenkisyydestä: kaikki olisi niin paljon tylsempää ilman teitä ☺
Nyt on tämän vuoden kokeet ja metsästykset käytyinä ellei fasaanijahtiin ehditä. Vuoden tapahtumia voisi vetää kasaan (Kide on nyt tasan vuoden ja 10 kk):
Koekäyntejä tuli yhteensä kuusi ja jokaiselta kerralta tuli tulos, mikä on noin nuorelle koiralle hieno saavutus!
TOKOssa ALO1, AVO1 (neljäs sija 94 koiran luokassa) ja VOI3
NOMEssa ALO2 ja 2 x ALO3
Ensi vuoden tavoitteet ovat: tokosta VOI1 ja nomesta ALO1. Ei helppoa, mutta toivottavasti ei myöskään mahdotonta :)
Sorsastuksen avauksessa Kide toimi mallikkaasti, mutta muuten se ei päässyt kykyjään sorsastuksessa näyttämään tai harjaannuttamaan. Tämä oli todella harmi. Kanalintuja Kide näki Lapissa, sekä teki kotomailla aivan mielettömän hienon työn haavakkoteeren kanssa. Sydän meinasi pakahtua ylpeydestä, kun pieni koira pitkän jäljestyksen päätteksi touhotti luokseni saaliin kanssa!
Treenattu on liian paljon ja aivan liian vähän. Siltä minusta ainakin tuntuu :)
21.8. Sorsastus avattu! Sorsastus alkoi sunnuntaina kello 12.00 meidän osaltamme Kankaanpään kaislikossa. Lentoa oli kivasti ja kun kummisetäkin oli viereisessä passipaikassa, myös lintuja tippui :) Kide sai kahdeksan noutoa ja toimi mainiosti, yhtään lintua ei Kiden jäljiltä jäänyt löytämättä. Saaliina oli lopulta 4 heinuria, 3 lapasorsaa (!), 1 tavi ja 1 telkkä eli meidän mittapuullemme erittäin onnistunut metsästysreissu! Iltalento oli huono eikä lisänoutoja päästy enää tekemään.
Odottelua Loppuposeeraus
15.8. Syksyn metsästyskausi alkoi! Saaliiksi saimme vain neljä kyyhkyä noin 8 tunnin passissa olon jälkeen. Kyyhkyt eivät olleet vielä parveutuneet ja olivat todella säikkyjä. Kide toimi kivasti: jaksoi olla passissa ja nouti tiputukset ilman ongelmia.
Passista lähdimme ajelemaan takaisin Tampereelle ja sieltä lentäen kohti Englantia, jossa me ihmiset vietimme neljän päivän aktiiviloman. Matkan varrella saimme kunnian vierailla Holway-tilalla Robert Atkinsonin vieraana ja tutustua paremmin Kiden taustoihin. Pääsimme lisäksi mukaan treeneihin seuraamaan englantilaista tapaa käsitellä koiria. Vierailu oli kokonaisuudessaan todella upea ja mieliin painuva!
Welcoming at Holway farm Holway Volley, Holway Banjo (behind)
22.7. Vesilahti NOME ALO3. Koetta edeltävänä viikkona mulla alkoi olla tunne, että herranjestas mun koirahan osaa jotain. No, Kide kun aina haluaa yllättää, niin nyt ainoa vaihtoehto oli sitten yllättää vähän huonompaan suuntaan...
Koemaasto oli oikea sorsamaasto, jossa noutajan tietysti pitäisi osata työskennellä. Meidän tasollemme maasto vain oli aivan liian vaikea. Emme saaneet kumpaakaan veteen tullutta ykkösmarkkeerausta ylös, sillä Kide ei yksinkertaisesti osannut yrityksestä huolimatta työskennellä vaativassa kaislikkoletteikössä. Myös kaislikkohaku oli huonoa, joten ainoaksi ilopilkuksi jäi keskelle peltoa tullut ohjaus, jonka Kirppu suoritti mainiosti :). Tuloksena siis ALO3. Nyt pitää vain aloittaa treenaus muuallakin kuin siistissä avovedessä ja kauniissa suomalaismetsässä. No, onneksi sorsastuksen alkuunkin on enää kuukausi, joten toivottavasti kaislikkotyöskentely tulee syksyn edetessä tutuksi!
1.7. TOKO AVO1! Vietimme oikein mukavan päivän isolla porukalla tokon joukkue-SM kisoissa Hämeenlinnassa. Joukkueemme koostui tavalla tai toisella Omskakas-koirista ja saimme ystävällisesti edustaa Suomen Metsästysnoutajat ry:tä.
Alokasluokassa meidän joukkueestamme starttasi nuori ensikertalainen Kelmi (Whipcord's Svold), joka teki mainion suorituksen ja sai hyvän ALO2 tuloksen. Se ykkönen ei ollut kaukana... Avoimessa starttasivat kaverit Assi (Omskakas Gärna) ja Kide. Molemmat ensikertalaiset saivat ykköstuloksen! Kiden pisteet 181 ja sijoitus uskomaton eli neljäs 94 avo-luokan koirasta!!! Kolmossija oli 0,67 pisteen päässä eikä siihen ykköstilaankaan ollut matkaa kuin 5 pistettä.. hmm.... Jälleen kerran siis tuo Kenguru yllätti ohjaajansa täysin! Myös Assi sijoittui isossa avoimessa luokassa hienosti. Voittajaluokassa meillä oli vain yksi edustaja eli Pilvi (Omskakas Hela Tiden), joka teki myös hyvän suorituksen ja saavutti VOI3-tuloksen. Joukkueemme saa siis olla tyytyväinen itseensä :) Kiitos kaikille joukkuetovereille ja "kannustajille" aurinkoisesta ja mukavasta päivästä sekä siitä, että jaksoitte olla paikalla aivan loppuun asti!
Kiden pisteet.
Koirakot Pilvi, Kelmi, Kide ja Assi. Kuva Sari Alho
10.6. Längelmäki NOME ALO2! Kide osallistui ensimmäistä kertaa noutajien metsästyskokeisiin raahaten samalla myös ensikertalaisen ohjaajansa mukaan. Kokeen lähestyessä ohjaajasta alkoi tuntua, ettei koira ole vielä millään tavalla valmis starttaamaan kokeissa, mutta Kide päätti näyttää toisin. Pöytäkirja.
Koe alkoi tuomarina toimineen Ossi Kähärän tervehtimisellä noin 50 metrin päässä rannasta, minkä jälkeen koira kytkettiin irti ja tuli laukaus rannasta. Koira seurautettiin rantaan ja lähetettiin maaohjaukseen. Kide teki todella hyvän ohjauksen ja toi fasaaniakan hienosti, vaikkei sellaista ollut pitkäääään aikaan nähnyt (viimeksi puolen vuoden ikäisenä pentutreffeillä). Siitä siirryttiin rantaviivalle, jossa oli vuorossa kakkosmarkkeeraus veteen (toinen avoveteen ja toinen vesirajaan). Tämän tehtävän tiesinkin jo olevan todella vaikea meille, sillä matkaa oli n. 40 metriä emmekä olleet treenanneet puoliksikaan niin pitkillä matkoilla. Kide lähti hyvin jälkimmäiseksi pudonneelle avoveden riistalle ja jaksoi uida lokille asti ilman suurempia epäröintejä. Vesirajaan pudonnelle lokille oli myös matkaa se n. 35 metriä ja sinne Kiden itseluottamus/markkeerauskyky ei tänään riittänyt. Se lähti kyllä oikeaan suuntaan, mutta koska rantaa pitkin ei pystynyt juoksemaan vaan piti uida ja nousta lietteikköön ja taas uida jne. niin usko loppui kesken. Kide jaksoi varmaan n. 10 metrin päähän riistasta, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi, jotta olisi saanut siitä vainun. Tähän tehtävään kaatui myös monen muun koiran hyvä tulos, joten tehtävä oli yleisestikin ottaen monelle vaikea. Vesimarkkeerauksilta siirryttiin vesiohjaukseen, jonka myös pelkäsin olevan meille paha pala. Se meni kuitenkin mallikkaasti, osakseen siksi, että Kide paikallisti avovedessä olleen lokin jo ennen lähetystä :). Viimeisenä tehtävänä oli haku, jossa oli 6 riistaa (fasaani, sorsa, varis, harakka ja 2 lokkia). Kidellä alkoi selvästi jo koe painaa, mutta jaksoi kuitenkin hyvin tuoda 5/6 ennen kuin tuomari antoi luvan kytkeä koira.
Ensimmäinen startti sujui siis yli odotusten: ei yhtään ylimääräistä käskyä eteenmenoissa, kaikki riistat palautettiin käteen ja kakkosmarkkerausta lukuunottamatta meillä ei tässä kokeessa ollut minkäänlaisia ongelmia. Hyvä kokemus jonkalaisia toivottavasti koetaan jatkossakin :)
Sunnuntaina lähdimme Assin ja Topin kaksijalkaisten kanssa Riihimäen Erämessuille ja sieltä päin Kiden kasvattajan Jyrkin 50-vuotiskekkereille. Valitettavasti juhlat muuttuivat surun sävytteisiksi, sillä Kiden mummo, 15-vuotias Siiki's Sini, jouduttiin lopettamaan samana päivänä. Sini oli todellinen teräsmummo, joka aivan viime päiviin saakka oli uskomattoman hyvässä kunnossa. Suvi palautettiin samalla matkalla kotiin Sarille ja Jyrkille. Mahtaa sekin ihmetellä kun äitiä ei enää näy missään.. Onneksi Sinin muistoa pitävät yllä lapset ja monet lapsenlapset sekä lapsenlapsenlapset.
8.6. WT ja kuvaukset. Suvi (Omskakas Extra Bra) eli Kiden emä saapui minulle tiistai iltana Tampereelle ja asettui taloksi silmänräpäyksessä. Alkukiihkoilun jälkeen Kide hyväksyi Suvin koiraksi, joka ei leiki ja Suvi Kiden pojaksi, jota vain piti kestää. Ne tulevat todella hyvin toimeen keskenään ja olen aistivinani pientä äiti-poika—rakkautta. Suvi taitaa olla valloittanut meidän molempien sydämet :)
Suvi saapui meille treenattavaksi ja treenamaan minua :). Starttasimme kahden illan harjoittelun jälkeen lauantaina Suvin kanssa noutajien working testin avoimessa luokassa Taipalsaarella. Hulluutta oli mukana sopiva määrä ja iloista mieltä vaikka muille jakaa (ainakin Suvin puolesta, ohjaaja alkoi kokea outoa jännittämisen tunnetta koeaamuna). Koe kaatui siihen, että Suvi ei suostunut hyppäämään damin perässä lammashakaan. Se markkeerasi damin hienosti, mutta raukka ei uskaltanut hypätä hieman alle metrin aitaa, kun kotonakaan ei ikinä saa aitojen yli hyppiä. Harmi, muuten olisimme olleet menossa kohti hyvää tulosta. Kokonaisuutena voimme kuitenkin varmasti olla tyytyväisiä molempien ekaan starttiin wt-kokeessa ja yhteistyöhömme. Suvi on aivan mahtava kisakumppani ja sillä on rajaton määrä työintoa ja -iloa :) Toivotaan, että poikansa yltää edes puoliksi samaan.
Koe järjestettiin sopivasti mökkeilyviikonloppumme aikaan (vai kumpi se tulikaan ensin kuvioon ;) ). Vietimme todella mukavan viikonlopun Arin vanhempien mökillä Mäntyharjulla saunoen savusaunassa, kastaen talviturkkimme ja lenkkeillen sekä syöden Arin äidin valmistamia maittavia leivonnaisia.
Tiistaina kävimme kuvauttamassa Kiden Hakametsän eläinlääkäriasemalla. Lonkat näyttivät hyvältä, mutta mutta... kyynärissä oli hieman rustottumaa ja kuvaavan eläinlääkärin arvion mukaan lonkat ovat AA tai AB ja kyynärät 1/1. Täytyy nyt toivoa, että muutos pysyy samanlaisena eikä kyynärät ala Kideä koskaan haitata niin kuin eivät ole haitanneet tähänkään asti. Odottelemme pari viikkoa Kennelliiton virallista lausuntoa.
Wt Taipalsaari: Suvi odottamassa tuomaria ja rentoutumassa kokeen jälkeen.. Lisää kuvia tulossa galleriaan pikapuolin (vasen kuva Ari Hännikäinen)
22.5. Kesä lähestyy. Kesä ja koekausi lähestyy harppovin askelin. Musta tuntuu, että me ei olla Kiden kanssa treenattu lähes yhtään mitään eikä olla yhtään valmiita mihinkään :) Tokoa ollaan menty kentälle treenaamaan viisi kertaa sitten helmikuun kisojen. Missään ryhmässä ei treenata vieläkään, joten häiriötreenejä Kidellä ei ole alla yhtään. Treenikavereina ovat toimineet Sissi-belgi ja Kiden bestis Assi.
Nomessa markkeerauskyky on parantunut. Hakua ei olla treenattu kuin kerran Sarin ja Jyrkin luona ja se meni kivasti. Linjalle lähetystä Kide ei vieläkään ole sisäistänyt ja suuntia ei ole aloitettukaan opetella. Yhteistreeneissä Kide kuumenee todella paljon, johtuen osakseen varmasti sen nuoresta iästä ja mun tekemistä mokista (joita en tosin tiedä mitä ne ovat ;-) ). Viikonloppuna otettiin Assin kanssa treenit lokilla. Kiden ote lokista vedessä oli.. öhöm.. sangen hankala. No, eiköhän sekin kehity, kun Kide pääsee vähän enemmän riistaa näkemään.
Pari viikkoa sitten aloitettiin agilityn alkeiskurssi. Meidän kenguru pääsee hyppimään! :) Kide on selvästi vähän epäluuloinen verrattuna joihinkin muihin kurssilaisiin. Esim. putkesta ei menty ekalla maanittelulla, mutta kun tajuttiin, että ei siellä mitään pelättävää ole niin sitten alkoi mennä jo paremmin. Mitään varsinaisia ongelmia ei ole ollut, mutta Kide ei selvästikään ole sitä "minähän poika menen mistä vain" -tyyppiä. Ensin pitää tutkia ja miettiä. Tullut Kasperiin...
Kalenterikin alkaa täyttyä kivasti koiratapahtumilla. Tällä hetkellä ohjelmassa on:
GR:n nomeleiri toukokuun lopulla
Lonkka- ja kyynärkuvaus kesäkuun alussa
Nomen alokasluokkaan mennään harjoittelemaan kesäkuussa, kun oma seura järjestää.
Tokossa startataan heinäkuun alussa SM-kisoissa Omskakas-koirista kerätyssä "tärkeintä on iloinen mieli"-joukkueessa.
Ja nyt se on lopullisesti selvää kun Kide lähestyy 1v 4 kk ikää: ne kivekset ei sitten koskaan laskeutuneet. Pentueen kolmesta pojasta kenelläkään ei vielä luovutusikäisenä ollut kivekset alhaalla, mutta veljeksille Kallelle ja Paavolle ne tulivat, Kidelle ei. Kyllä sitä surtiin (lue: Tiina suri), mutta ei se paljon auttanut. Olisihan se ollut kiva se näyttely-kakkonen (hyvä) hakea... Kide päätti sitten kivesten tilalle putkauttaa muutaman ylimääräisen hampaan suuhunsa tasapainottamaan tilannetta... On se vaan niin veijari, ihana kultainen :-)
6.5. KASPER TÄNÄÄN 10 VUOTTA! Kasper vietti iloisen syntymäpäivän treenaillen hermojaan Kiden kanssa, ulkoillen omistajan kanssa kahdestaan Kankaanpään kangasmetsissä ja syöden (=hotkaisten kitaansa) megaherkullisen syntymäpäiväkakkunsa. Kasper on yhä erittäin pirteässä kunnossa ja nauttii iän tuomista eduista :) Se on kestänyt uskomattoman hyvin Kiden nuoruuden kohtaukset ja pojat tulevat todella hienosti toimeen keskenään.
Toivotaan, että vuosia on vielä paljon edessä. Kasperia parempaa ensimmäistä koiraa saa hakea... Aivan mahtava pakkaus!
9.4. Pirkan damit. Veljekset kuin Ilvekset (eli Omskakas I-pentueen pojat) treffasivat jälleen joukkuekisan merkeissä. Vietimme mukavan päivän Rönnvikin viinitilalla, josta joukkueen nimikin sai juurensa: Omskakas I vingård.
Kisassa oli kolme rastia: ensimmäisenä kaksi ohjausta samalle linjalle (pituudet noin 15m ja 25m), toinen rasti haku (5 damia, 3 min aikaa) ja kolmas rasti helpohko 2-markkeeraus. Kide, kuten arvasinkin, heitti ohjauksen ihan täysin höyryjen päästämiseksi ja lähetin sen neljä kertaa linjalle, ennen kuin herra oli sen verran rauhoittunut, että jaksoi kuunnella. Sen jälkeen kaikki sujuikin hyvin ja molemmat damit saatiin ylös. Mutta alku oli kyllä järkyttävää (omistaja pillittää ja koira juoksee ympäriinsä nauttien tuulen huminasta korvissa :) Haku sujui OK, eli saimme kolme damia viidestä. Kyllä tuntuu kolme minuuttia lyhyeltä ajalta! Kiden markkeeraus meni hyvin. Kalle-veli suoriutui tehtävistään myös ihan hyvin ja Paavo-poika teki hienon työn saaden 4. parhaat pisteet (57 koiraa)! Onnea Paavon porukoille! Kaikkien meidän akilleen kantapääksi muodostui ohjaustehtävä, mutta eiköhän se tästä kohene, kun ikää tulee vähän lisää :) Pisteet löytyy nome-sivulta.
Joukkueemme oli yhteistuloksissa hienosti 4. (140 p) häviten vain 4,5 p voittajille. Yhteensä joukkueita oli 19!
Paavo, Kide ja Kalle Pirkan dameissa (kuva Mäntynen)
26.3. Lapintervehdys!
Osallistuimme Omskakas I Mänttä -joukkueella Mäntän talvinomeen (18.3.). Joukkueen muodostivat Omskakas I-veljekset eli Paavo, Kalle ja Kide. Meillä oli todella mukava päivä ja huippuhyvät joukkuetoverit ;)
Halusimme päästä Kiden kanssa lauantai aamuryhmään, sillä lähdimme Mäntästä päin ajelemaan kohti Äkäslompoloa ja Lapin lomaa. Aamupäivällä oli vuorossa damit, iltapäivän ryhmä teki työnsä sitten riistoilla. Kide oli jo toisena vuorossa ja aloitti haun mainiosti hakemalla kaikki kuusi damia. Haku ei ollut kovin paha ja Kide teki hakuennätyksensä (ennen olemme lopettaneet neljännen damin jälkeen). Hausta siirryttiin vähän matkaa markkeeraus- ja ohjauspaikalle. Kakkosmarkkeeraus oli helppo ja lumeen oli jo muodostunut selvät urat. Kide suhtautui hyvin laukauksiin ja pidin sen vapaana vierellä. Ohjaus eli melko lyhyt ja helponnäköinen linja ja ajattelinkin jo, että kyllä meidän tuo pitäisi hyvin suorittaa. Ei olisi saanut ajatella... Kide ohjautui todella hienosti ilman mitään vaikeuksia, PAITSI että sitä damia emme saaneet ylös. Minäkään en ymmärtänyt, että dami oli pellolla olleen ojan pohjalla ja taisin sitten alkaa "siinä"-viheltää liian aikaisin. Kidenkin nenä näytti olevan off-tilassa. Kyllä raastoi hermoja, että koira eteni kolmesti vaivattomasti oikeaan paikkaan, muttei löytänyt damia. No, vahinkoja sattuu, ehkäpä jonkinasteinen väsymyskin alkoi jo pitkän hakutyöskentelyn jälkeen painaa pienokaisen päässä :). Pisteet löytyy nome-sivulta.
Veljekset toimivat kelvosti ja meidän ensikertalaisten joukkue oli lopulta hienosti joukkuekisan tulosluettelon puolessavälissä. Tästä suuntaamme sitten jännityksellä katseemme parin viikon päästä oleviin Pirkan dameihin.
Mäntästä jatkoimme siis matkaa kohti Yllästä, jossa vietimme viikon lomaillen, hiihdellen ja saunoen. Hiihtokilometrejä kertyi kaksijalkaisille mukavasti ja Kide sai roikkua Kasperin korvassa kyllästymiseen asti :) Mukava viikko siis tunturien lomassa!
Paavo, Kalle ja Kide (Omskakas I Mänttä) talvinomessa -06
25.2. TOKO-koe Janakkalassa. Kävimme koittamassa tikulla jäätä ja se kesti! Kide toimi aivan ihanasti ja sai kivat pisteet ekasta tokokokeestaan (tarkemmat pisteet toko-sivulla). Erityisen tyytyväinen olin sen käyttäytymiseen myös kehän ulkopuolella, sillä Kide pystyi kivasti rauhoittumaan koirahälinässä ja täysin uudessa ympäristössä eli hallissa. Sijoituimme lopulta 2. ( 21 alo-koiraa) ja Kide sai ensimmäisen oman pokaalinsa :)
Vasemmalla upea voittajakoirakko (Tending Conqueror) ja keskellä tuomari Tuija Sere
9.2. Kasperin ja Kiden sivujen uusi osoite on www.noutaja.net.
Viime viikonloppuna olimme Porissa juhlistamassa Omskakas I-veljesten eli Paavon, Kiden ja Kallen 1-vuotissynttäreitä (Tanskan prinsessa Luna-sisko ei osallistunut). Meillä oli todella hauska ja tehokas päivä damien ja riistojen sekä tietysti mukavan porukan kanssa (veljesten ja äiskä Suvin lisäksi mukana olivat kultaiset Jymy, Joonas, Lyyti sekä flatti Kelmi). Kide toimi koko päivän ihan kivasti tehden markkeerauksia, linjoja ja lyhyttä hakua. Eiköhän ne taidot tästä hiljalleen kehity, sekä koiralla että ohjaajalla :). Kiitos kaikille mukana olleille!! Puolen vuoden päästä uudelleen? ;)
24.1. Kide-kohvelo 1-v.!!
Kiitos Sarille ja Jyrkille ihanasta koirasta!
22.1. Jyri kavereineen kokosi meille oman hyppyesteen :) Kyllä nyt kelpaa harjoitella (kiitos Koveron veljeksille!)
6.1. Uusi vuosi ja uudet kujeet?
Uuden vuoden raketit otettiin rauhassa vastaan ilman sen suurempia kummasteluja. Kide suhtautui siis oikein mallikkaasti: vähän yritti taivaalle tähyillä sorsien tippumista kaipaillen. Kasper sen sijaan pelkää raketteja, ja siksi vietimmekin aaton Jyrin vanhempien luona Kasperin oleskellessa kotonaan minun vanhemmillani.
Tokoiltu ollaan Kiden kanssa yhä edelleen melko vähän johtuen osakseen lievähköstä uhmaiän pulppuamisesta. Toivotaan, ettei uhmaikä äidy pahaksi, jotta voidaan iloisin mielin harjoitella uusia liikkeitä ja kerrata jo opittuja. Jollain lailla edes kunnossa ovat vasta luoksetulo ja liikkeestä maahan meno, joten paljon on vielä tehtävää :) Kasper taas on jo eläkkeellä, tosin kyllähän sitä muistia aina silloin tällöin vähän herkistellään...
Lumiset damit olivat Kidelle ensihätään pieni järkytys, eikä kanto-ote niistä vieläkään parhaimmasta päästä ole :) Myöskin harjoittelutiheyttä voisi vähitellen nostaa, ja täytyy katsoa, josko uskaltaisimme jo tämän vuoden puolella startata nomessa tai jopa working testissä. Tosin wt kuulostaa vähän kaukaiselta, kun tuo seuraaminen/malttaminen on pikkumiehellä aikalailla vielä hiomista vaille muiden koirien ja damien läheisyydessä. Tärkeintä meille silti kuitenkin on (välillä tosin unohtuen), että koira on innokas ja nauttii tekemisestä. Toivottavasti into jatkuu samanlaisena!
Koko konkkaronkan puolesta toivotamme onnistumisten, ilojen sekä onnen täyttämää uutta vuotta 2006!!