|
|||
|
Vanhoja uutisia:
VUOSI 2007-2010
UUSI! SUMMARUM VUOSI 2009 (6.1.2010)
Nyt on jälleen aika summata vuoden 2009 tapahtumia ja haaveilla vuodesta 2010.
4-vuotiaan Kiden vuosi 2009 oli aika unohtumaton :). Tavoitteet ja unelmat, mitä asetimme tälle vuodelle,
Paljon terveitä päiviä ja enemmän treenejä
Nome: Tulos avoimesta (unelmissa AVO1)
Toko: EVL1 (unelmissa "TVA")
Agility: Aikavirheiden määrän väheneminen (unelmat jo täyttyneet :o) )
Luonnetestissä käynti
täyttyivät yli äyräiden (paitsi että luonnetestiin emme päässeet). Tässä tärkeimmät tuloksemme:
TOKO: Saimme näyttelytulosta lukuun ottamatta tulokset kasaan FI TVA arvoon, ja rikoimme maagisen 300 pisteen rajan vuoden ekassa kisassa :) Lisäksi Kidestä tuli kultaistennoutajien tokomestari 2009
NOME-B: Uskomatonta mutta totta, onnistuimme saamaan avoimesta kaksi ykköstulosta, molemmat vielä luokan paras -maininnan kera, joten ensi vuonna oikeus olisi startata voittajassa! En edes uskaltanut tästä haaveilla, taitava Kide ja hyvä kasvatustyö.... Parhaimpana hetkenä oli kultaistennoutajien nomemestaruuden voittaminen AVO-luokassa vielä melko ylivoimaisestikin :)
AGILITY: Vauhtia tuli lisää, toki sitä myötä myös hylkyjen määrä kasvoi... Pääsimme kerran juhliman kolmen parhaan joukkoon ja saimme osallistumisoikeuden SM-kisoihin ja MM-karsintoihin 2009.
Metsällä kävimme myös jälleen ahkerasti, mutta syksy oli omilla metsästysmaillamme todella huono, eikä Kidelle tullut aloituksen jälkeen montaa noutoa.
Summa summarum: uskomaton Kide: tasapainoinen ja helpohko harrastuskoira, hyvä metsästyskoira ja unelma kotikoira...
Suurin tapahtuma vuonna 2009 oli tietysti pienen kultaisen palleron laskeutuminen Helsinki-Vantaan lentokentälle elokuun ensimmäisellä viikolla. Pienestä pallerosta, joka oi-niin-osuvasti sai nimekseen Kuje, on nyt muutamassa kuukaudessa kasvanut Kideä korkeampi hujoppi, joka on hurmannut meidät kaikki. Kuje on ystävällinen, energinen ja melko itsenäisen oloinen pentu, jonka me nyt oikeasti yritämme antaa olla pentu. Taitava hän ei siis vielä ole, mutta ehkä sitä vielä ehtii? :) Hieman eräänlaista arkuutta Kujessa on nähtävillä joissakin tilanteissa, mutta toivon, että sekin on vain osa tätä kasvuvaihetta. Ulkonäkö, noh.... se kehittyy vielä ;). Kiden kanssa Kuje tulee yhä edelleen mainiosti toimeen, samoin kuin kaikkien muidenkin tapaamiemme koirien kanssa. Se on myös todella hyvä lasten kanssa. Eläinlääkärillä ei ole (kop-kop) tarvinnut käydä rokotusten jälkeen.
Kasper on taas vanhentunut yhden vuoden ja askel painaa yhä enemmän, onneksi eläkepäivät vanhempieni luona ovat melko leppoisia :) Toivoin kovasti, että Kasper jaksaisi vielä yhden joulun ja niinhän se teki. Jouluaatto on ehdottomasti Kasperin suosikkipäivä, ja se nuortuu aina pennun tasolle kun lahjoja aletaan etsiä kuusen alta :) Ihana-ihana-Kasper...
Vanhempieni saksanseisoja Lumo on nyt - uskaltaako sen sanoa ääneen - terve koira. IMHA ja OCD-vaivat tuntuvat olevan taaksejäänyttä elämää, mistä olemme todella onnellisia. Isäni ja Lumo rohkaistuivat jopa osallistumaan kahteen kanakoirien peltokokeeseen ja tuloksena NUO3 ja NUO2, upeaa! Lumon pentue on muutenkin kunnostautunut koe- ja näyttelyrintamalla, joten suuren suuret onnittelut kasvattajille!
Tuntuu siltä, että vuotta 2009 on aika vaikea laittaa enää paremmaksi ja kaikki tavoitteet sekä unelmat on jo Kiden kanssa saavutettu. Koska toiveita kuitenkin pitää aina olla, ovat ne ensi vuodelle:
Kide
Nome: osallistuminen voittajaluokkaan
Toko: Hioa liikkeitä vielä kuntoon ja osallistua GR-mestaruuteen.
Agility: 10 tulosta :)
Kuje
Pienimuotoisen treenaamisen aloittaminen
Haaveissa taipparit loppukesästä
Kasvaminen tervepäiseksi harrastus- ja kotikoiraksi (ei liian isoksi sellaiseksi :) ).
Kasper
Terveyttä ja iloisen pilkkeen säilymistä silmäkulmassa.
Lopuksi haluamme onnitella kaikkia ihania ystäviämme kuluneen vuoden upeista tuloksista ja kiittää yhteisistä treeni- ja rupatteluhetkistä!
Riemukasta uutta vuotta 2010!!
UUSI! 6.12. Agikisat Seinäjoella. Luvassa oli jo perinteiset itsenäisyyspäivän kisat Seinäjoella. Kiitos Johannalle ja Timolle kestityksestä sekä treeniseurasta ja Nooralle aina niin mukavasta yöpymispaikasta, Seinäjoelle on aina mukava tulla! Kisapaikkakin Seinäjoella on aivan loistava, voi kunpa samankaltaisia olisi lisää. Kolmesta startista 2 x hyl (taas toinen näistä U-putken väärä pää) ja 1 x 5 vp (kielto viimeiseltä esteeltä......), silti jälleen tyytyväinen ohjaaja. Jyrikin kommentoi, että kyllä teidän meno on kehittynyt huimasti. Kumma vain, että sillä vanhalla tyylillä tuli huomattavasti parempia tuloksia ;)
UUSI! 22.11. Agikisat Tampereella. Lähes puolen vuoden tauon jälkeen kisattiin jälleen agilityssa tuossa "naapurissa" :) Itsekin ihmettelin miksei noin pitkään aikaan oltu kisattu, mutta jotenkin ne viikonloput täyttyivät kiitettävästi ilman agikisojakin... Paluu kehiin ei ollut kovin mairitteleva, molemmilta radoilta hylyt, kun Kide sujahti U-putkien vääriin päihin. Fiilis oli kuitenkin loistava, joten hyvä mieli jäi :)
UUSI! 18.10. WT Hauholla. Metsästysnoutajien perinteinen working test pidettiin Hauhon hienoissa maisemissa. Kidellä oli oikein hauska päivä, emännällä tuntui pillin ja äänen desibeliasteikko välillä nousevan turhankin korkeaksi...onneksi pidättäydyin siinä avoimessa luokassa, vaikka vähän mieli tekikin jo voittajaa kokeilla hyvin menneiden treenien jälkeen :) Kummallisesti Kidellä toimi nenä kovin huonosti (korvien toimimattomuus ei ollut kovin suuri yllätys), saattoi toki johtua turhista kierroksista, jotka jatkuivat läpi pitkän päivän. Jokaiselta rastilta tuli dami talteen ja loppupisteet riittivät AVO3-tulokseen. Kehuttiinpa Kiden olemusta yhdellä rastillakin ettei sen meno näyttävyydessä labbiksille häviä. Mukava oli nähdä tuttuja, joten emmeköhän me ensi vuonnakin Hauholle perinteisesti suuntaa, jos vain kaikki ovat silloin terveinä :)
UUSI! 5.9. Jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee!!
Matka, joka meinasi peruuntua jo alkuunsa klo 4.30, kun auto vilkutti häiriövaloja, on nyt onnellisesti takana. Tämän vuoden GR-nomemestaruus järjestettiin syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna kauniissa Dragsfjärdissä suht lähellä Turun saaristoa. Koejärjestelyt pelasivat mainiosti, joten kiitos kaikille kokeen mahdollistaneille talkoolaisille!
Avoimen luokan kokeen nähtyäni ei fiilikset kovin korkealla olleet, koe näytti meille vaikealta. Kide starttasi numerolla 5. Ensin oli vuorossa vesiohjaus, johon laukaus ammuttiin veteen. Tästä oli Kidelle varmasti paljon hyötyä ja pidinkin huolen, että koira pääsi laukauksen hyvin näkemään. Kide lähti suoraan laukauksen suuntaan, ja eteni vastarannalle ilman kääntöjä sekä sai jo kaukaa hajun tavista. Jeij! Ohjaus ei lopulta osoittautunut kovin helpoksi, joten tyytyväinen saa olla :). Ohjauksen jälkeen tuli kakkosmarkkeeraus, jota pelkäsin ehkä eniten. Jälkimmäisenä heitetyn lokin Kide löysi melko suoraviivaisesti, mutta ensimmäisenä heitetylle se teki melko laajan työn ennen riistan löytymistä (saaden omistajan sykkeen reippaasti koholle). Tästä siirryttiin hakuun, jossa oli 3 riistaa vesialueella ja 2 lähellä maalla. Yllättäen Kide toimi paljon paremmin vesialueella ja maariistoja saikin odottaa. Eihän se mikään supersuoritus ollut, mutta älyttömän tyytyväinen olen kuitenkin meidän hakutyöhön. Viimeisen riistan tullessa oli tunnelma kyllä uskomattoman hyvä, taitava Kide!
Avoimen 15 startista oli lopputuloksena vain yksi 3-tulos ja yksi 1-tulos, joka matkasi meidän mukanamme Tampereelle, eli voi-voi-voi-voittajaluokka kutsuu!! Ei paljon parempi fiilis olisi voinut olla, varsinkin kun Kiden työskentelyyn olin oikeasti tosi tyytyväinen.
Kuvat: Minja Vitikka, KIITOS!
2.9. Meitä on nyt neljä :)
Tampereelle tassutteli siis elokuun alkupuolella uusi valloittava karvapallo. Pentu saapui Englannista asti ja meillä oli hienoa matka häntä hakiessamme. Reissuun lähdimme elokuun 1. päivänä ja takaisin Suomessa olimme 6. päivä. Matkan aikana ehdimme ajaa noin 1500 km vuokra-autolla taiteillen tien vasemmalla puolella ja uskomattoman kapeilla asfalttiteillä, vierailla ihanien ystävien Niinan ja Donaldin luona, käydä Lontoossa, useassa englantilaisessa pubissa, yöpyä kahdessa ihanassa maalais-B&B:ssa, käydä katsomassa Dartmoorin luonnonpuistoa, raunioitunutta Corfe Castlea, Englannin etelärannikon Jurassic Coastia, Durdle door kalliomuodostumaa, shoppailla Barbourin outletissa, syödä aitoja fish & chipseja... Ja kyllä, olihan matka myös koirapainotteinen. Sunnuntaina kävimme katsomassa Golden Retriever Clubin järjestämää working testiä, maanantaina pennun isäkoiraa ja useita sukulaisia, sekä keskiviikkona löysimme tiemme lopulta Holwayhin. Eli olihan meillä aivan uskomattoman hieno reissu! Kuvia tuli otettua niin paljon, että 8 Gigan muistikortti täyttyi valitettavasti viimeisenä päivänä, eikä Holwaysta täten jäänyt meille montaa kuvaa :(.
Kuvagalleria Englannin matkasta.
Kotielämä pennun kanssa on sujunut uskomattoman hienosti. Kidellä ja pennulla synkkasi heti alusta asti ja niiden kemiat osuivat kyllä kohdalleen paremmin kuin olisin voinut toivoa. Nyt ne painivat kuin mitkäkin kuntourheilijat, mutta ihanan varovasti Kide pentua käsittelee. Tähän mennessä on opeteltu vasta pillillä luoksetuloa ja ei-sanan merkitystä. Uimassa pentu on käynyt pariin otteeseen ja se on sujunut vallan mainiosti. Ensimmäinen kosketus riistaankin on saatu, kun näytimme sille iltalennolta saatua minitavia. Hienosti lintu otettiin suuhun, mutta... suunta vain oli aivan toinen kuin meidän luoksemme... :o). Muuten siis ollaan eletty rauhallista kotieloa, treffattu muutamaa kaverikoiraa, käyty kerran pikaisesti Tampereen keskustan vilinässä, nähty Kasper-papparainen, joka tyynen rauhallisesti ignoorasi pennun lähes täysin, sekä opeteltu hieman tuntemaan toinen toisiamme.
Jos pentua kuvailisi, voisi sanoa, että se on reipas, vahvatahtoinen ja todella itsenäinen, mutta vielä ainakin yllättävän kuuliainen metsästyskoiran alku. Mitkään korkeudet tai alustat eivät ole sitä vielä pelottaneet, vieraita ääniä se tosin joskus hieman miettii. Pentu on kovin herkkä komentamaan haukkumalla, ja kaikenlainen passiivisuustreeni on sille varmasti hyväksi, vaikka suht rauhallinen se muuten onkin. Tänään opettelimme ensimmäistä kertaa istumaan ja hienosti se keskittyy sekä ainakin tuon tempun tuntui tajuavan älyttömän nopeasti. Ehkä vähän liiankin rauhallinen ? (tosin luulen että Jyri tai Kide eivät ole tästä samaa mieltä... :) ). Yöt on nukuttu hyvin heti ensimmäisestä lähtien ja sisäsiisteyskin on mukavalla mallilla. Ulkonäöllisesti pennulla on ridge eli karvaharjanne silmien välissä, vielä kovin pysty häntä sekä vähän ulospäin kääntyvät etutassut, hyvä pigmentti, melko vaalea turkki sekä isänsä takamus :) Siitä taitaa kasvaa melko iso koira, ainakin Kideen verrattuna, joten saa nähdä onko pennusta agilitykoiraksi. Niin, ja kaksi palloa löytyy takajalkojen välistä :). Eilen olimme ensimmäisellä rokotuksella ja tuolloin todettiin purennan ym. olevan oikein mallikkaasti. Eli nyt vain jatketaan mahdollisimman rauhallisella linjalla, tosin taidanpa tästä mennä kaivamaan pakastinta ja etsimään olisiko meillä siellä missään varista. Taitaa nimittäin olla melko pitkä aika siitä kun viimeksi ovat sukulaiset varista nähneet ;)
Niin, ja mikä siis tämän pennun nimeksi tuli. Pitkän ja uuvuttavan pohdinnan jälkeen meidän uutta tulokasta kutsutaan nyt Kuje-nimellä. Saa nähdä osoittautuuko epeli nimensä veroiseksi vai vaihtuuko nimi vielä (en tiedä kumpaa toivon enemmän ;) ).
Yhteiskuva Kankaanpäästä: Kasper (13 v), Kuje (11 vko), Kide (4,5 v)
31.7. Voihan hikinen heinäkuu! Jos alkuvuosi meni loistavasti, niin heinäkuu oli kyllä kaikkea muuta. Kaksi koetta: tokon SM-kisoista punainen kortti ja nome-B startista AVO0. Hmmmm... Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta?
Tokon SM-kisoissa Kide teki saman kuin niin moni muukin meidän jälkeen (startattiin numerolla 6), eli ruutuun menossa lähti kaartamaan takavasemmalle ja täten ylitti kehänauhan, joka oli melko lähellä merkkiä. Pysäytin ja yritin vielä ohjata ruutuun, mutta Kide ei lähtenyt kohti ruutua, joten huusin pois --> punainen kortti. "Onneksi" alkukaan ei ollut kovin mairitteleva:
- paikalla istumisessa alkoi rapsuttaa itseään ja ponnahti seisomaan,
- paikalla makuulla nousi ennen lupaa istumaan,
- seuraamiseen olin tyytyväinen jeee, mutta ei siitäkään paljoa pisteitä tullut
- luoksetulon seisahtuminen huono, ja siinähän se sitten olikin :)
Onneksi ei ollut pitkä matka (15 min), muuten tällainen turistimatka olisi ehkä harmittanut vähän enemmän. Kiitos GR:n joukkueen muille jäsenille mukavasta koepäivästä, ehkä ensi vuonna paremmalla taidolla & onnella?! :)
Heinäkuun puolessa välissä matkustettiin Antskogiin nomekokeisiin. Vaikka koe menikin kehnosti, niin ei se mikään katastrofikoe onneksi ollut.
- maaohjaus oli lyhyt ja Kide eteni tosi suoraviivaisesti - harmi vain ettei nenä ollut vielä mukana eli sain pillittää jonkin verran eikä malttanut tehdä lähihakua
- vesiohjaus oli varmasti ihan avo-tasoinen: maata jonkun verran ja sitten lumpeikkoiseen veteen, jossa matka 40 m linnulle? Kide eteni jonkin matkaa suoraan, mutta kääntyi sitten pienelle saarekkeelle enkä enää saanut sitä hallintaan. Suuntia ja pillitottelevaisuutta (mihin ihmeeseen se melko ok pilliä totteleva koira on kadonnut???) olisi harjoiteltava.
- linjamarkkeeraus veteen. Ekalle Kide lähti kiertämään maan kautta ja innoissaan hukkasi selkeästi suunnan. Pillitin ja yhdellä ohjausavulla lamppu syttyi. Toinen suoraviivaisesti heti veteen, se oli hyvä.
- parihaku. Ihan ok juoksentelua, mutta painotus vähän tuolla sanalla juoksentelua. Kolme lintua löytyi, mutta tehotonta hakuahan se oli.
Tuloksena siis AVO0.
Elokuu pyhitetään metsästykselle ja lomailulle sekä mullistukseen totutteluun :). Elokuun alussa nimittäin matkaamme kohti Englantia ja toivottavasti saamme mukaamme hyvin erityisen "matkamuiston" :).
Tiina ja emä Volley kesällä 2006 :)
15.3. Mistäköhän sitä oikein lähtisi? On ollut kurjan pitkä päivitystauko, piti taas tapahtua jotain extra-hyper-upeaa että sitä aikaa alkoi löytyä :).
13.-14.6. Nomeviikonloppu Espoossa. Kidelle lauantaina nome-B AVO1 ja valinta luokan parhaaksi!! JEEEEEE :) Tulosta lähdimme kokeisiin tavoittelemaan, mutta että ykkönen... Veti kyllä sanattomaksi. Sunnuntaina starttasimme myös ja palasimme melko nopeasti alas pilvilinnoista, mutta onneksi ei tarvinnut kaivautua maan alle, vaan siitäkin ihan kelpo tulos AVO3 ja kaikki osa-alueet tuli suoritettua. Kuumuminen, väsymys, en tiedä mikä oli vaikuttamassa, mutta korvat toimivat kyllä heikosti läpi sunnuntain kokeen, eikä haku ollut hyvää. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa eteenpäin, kyllä taas treeni-into kasvoi :). Ja nomehaaveet saavutettiin, uskomatonta :) Hyvä Kide!
Espoon nomeviikonloppu oli muutenkin todella hauska, paljon tuli nähtyä tuttuja ja "valitettavasti" myös osan pentuja ;) Huikeat onnittelut vielä Linukselle & Pialle lauantain AVO1:stä (hampparilupaus pitää aina...), Sannalle ja Remolle Upeasta ykkösputkesta sekä huipennuksena Jyrkille ja Somalle mahtavasta koeavauksesta ALO1:n myötä!! Lopuksi kiitos kuohuviinitarjoilusta, oli kyllä mukava viikonloppu :)
30.5. Kultaisten mestaruustoko Vantaalla. Kide on kultaistennoutajien tokomestari vuosimallia 2009! :) Koe meni ihan mukavasti kuumuudesta huolimatta, ainoastaan ne samat vanhat idari ja tunnari menivät mönkään ja käänsivät tuloksen EVL2:ksi. Sijoitus oli lopulta 2. / 11 koiraa, joten ihan tyytyväinen voi olla. Seuraamisen 9½ melko tiukalta tuomarilta lämmittää mieltä vielä pitkään :)
Agitoukokuu: Toukokuussa kisattiin monta starttia Tampeeen kisoissa (matkaa kisapaikoille hulppeat 10-15 min, ihanaa). Kide sai kasaan nollatulokset agilityn SM-kisoihin ja MM-karsintoihin 2009. Taidamme kuitenkin suosiolla jättää väliin nuo koitokset, toki olisihan se ollut mukava, että kultaista edustusta olisi starttilistoilla näkynyt...
6.5. Ihana Kasper-papparainen täytti 13 vuotta! Onnea, onnea, onnea rakkaalle touhottajalle, jonka huumorintaju kukkii yhä täysillä :)
Maaliskuun lopulla tehtiin siis siitä tärkeimmästä haaveesta totta, eli Kidestä tuli varjoTVA (varjo: piilokiveksisyys eli ei voi saada näyttelyistä tulosta). Viikko ennen tuota käytiin kokeilemassa Kirkkonummella, mutta siellä oli kyllä keskittymiskyky aivan kateissa ja suoritus luokkaa alta riman.
Olin jo pitkään suunnitellut niiden harmillisten piilokivesten leikkausta, mutta jotenkin olisin halunnut saada sen viimeisen ykkösen ennen leikkausta ja se onneksi tuli. Kaksi päivää viimeisen ykkösen jälkeen nimittäin kotona oli normaalin aamun ja opiskelupäivän jälkeen vastassa hyvin kivulias koira, eikä auttanut muu kuin lähteä taksilla päivystävälle eläinlääkärille. Siellä epäiltiin äkillistä piilokiveksen kiertymää (kuoliovaara) ja aloitettiin leikkaus heti. Leikkaus meni ennakkoasetelmista huolimatta hyvin, ja myös se toinen vatsaonteloon asti jäänyt kives saatiin onneksi poistettua. Pitäisikö tässä vielä huomauttaa, että normaali piilokivesten poistoleikkaus oli jo sovittuna kolmen viikon päähän ja olisi ollut huomattavasti halvempi ja itkuttomampi vaihtoehto. Uskomaton ajoitus...
Maaliskuussa kävimme Gunilla Wedeenin aina-niin-hyvällä koulutusviikonlopulla Ruovedellä. Toukokuun alussa oli iso urakka Golden Ringin nomeviikonlopun järjestelyissä ja onneksi ne tuntuivat menneen hyvin ja oli monta tyytyväistä ihmistä sekä kouluttajiin että järjestelyihin. Nyt on kevät kääntynyt kesäksi ja syksyn jahtien odotus jo alkanut isommilla kierroksilla. Saa nähdä millainen syksy on tulossa muutenkin... ;)
Tässä lyhyesti pikakelauksella viime kuukausien tapahtumia. Lupaan yrittää nyt päivitellä sivuja vähän tiuhempaan tahtiin. Nyt on kuukauden kisatauko luvassa ennen tokon SM-iä. Jännittää vähän jo valmiiksi, onneksi kisat ovat vain 15 minuutin ajomatkan päässä, lyhyt turistimatka... :)
29.3. Pikapäivitys: Tänään tehtiin haaveista totta! Kide nappasi kolmannen EVL1-tuloksensa ja on siis näyttelytulosta vaille FIN TVA! Jihaa!! Pisteitä kertyi 268 ohjaajan hätäiltyä suotta ruudussa ja täten nollatessa sen (harvoin olen ollut itseeni niin pettynyt, kuin tuona hetkenä). Loppu tehtiin kuitenkin 10-suoraa, joten kyllä se fiilis sieltä aallonpohjalta taas uudestaan nousi pilviin :) Voisi melkein sanoa, että Kide toimi paremmin kuin koskaan kokeessa, joten ihanaa oli saada se puuttuva ykkönen iloisella työskentelyllä :)
Aivan mahtava tunne, mahtava koe ja mahtava koira... :).
Video kokeesta: www.noutaja.net/KideToko.wmv
24.-25.1.2009 Kide 4-v ja tokosta EVL1! Kide täytti 24.1. neljä vuotta. Tuolloin havahtui, että sehän oli viime vuonna vasta 3-vuotias! Synttäripäivää juhlittiin kakulla (suoraan pöydästä...hmm... taisi olla Jyrin äidillä tässä lusikkansa sopassa :o) ) ja epäonnistuneilla viimehetken treeneillä ajatellen seuraavan päivän kisaa (merkki, ruutu ja tunnari täysin hukassa). Tehtiin Kasperillekin 3 vuoden tauon jälkeen tunnari ja voi uskomatonta kuinka hienosti se sen teki! Toki vauhti oli kaukana huippupäivistä, mutta silmissä olisi se sydämen sulattava kiilto - aivan kuin sanoen katsokaa, minä, minä, minä tein sen :o). Sunnuntaina lähdimme Kankaanpäästä Noormarkkuun tokokokeeseen, joka meni kyllä oikein kivasti! Idari jäi vähän kaivelemaan, siinä selvästi on nyt isoja ongelmia, vaikka pysähdykset sinänsä Kiden kyllä pitäisi osata aika näyttävästi tehdä. Tuo liike kokonaisuutena aiheuttaa nyt vain kamalan kaamoksen ja fiilis on kaukana siitä mitä toivoisin. Sen sijaan seuraaminen, luoksetulo, ruutuun lähtö, tunnari ja kaukot olivat oikeinkin hyvät, jihaaa!! (ja herkkuja satoi kokeen jälkeen) :o)
11.1.2009 Agilitykisat Tampereella. Vuosi ei alkanut kovin lupaavissa merkeissä, sillä kaksi hylkäystä oli tuloksena. Molemmilla radoilla oli kuitenkin oikeinkin mainioita pätkiä, mutta sitten taas hieman kaaostakin. Kide sulki molemmissa hylyissä korvansa, joten tässä-komento pitää nyt ottaa tarkemman syynin alle treeneissäkin... :)
Takana vuosi 2008 ja edessä uudet seikkailut.
Vuosi 2008 oli kovin tapahtumarikas. Sekä Tiina että Jyri valmistuivat (FM ja DI) ja Jyri jatkoi kokopäiväisenä työntekijänä firmassa, johon teki myös diplomityönsä. Tiina jatkaa opiskeluja vielä seuraavat 4 vuotta. Vuoden alussa pääsimme muuttamaan ensimmäiseen omaan kotiimme ja olemme koko perhe kyllä viihtyneet erinomaisesti.
Koirapuolella Kasper sai Kankaanpäähän seurakseen lyhytkarvaisen saksanseisojapennun Lumon maaliskuussa, kun isäni otti ensimmäisen oman koiransa. Lumo on todella iloinen ja nopeaoppinen koiranalku, ja on jo päässyt väläyttämään hienoja seisontojaan riekoilla. Lumon pentuaikaa valitettavasti varjosti jatkuva sairastaminen. IMHA (immuunivälittäinen hemolyyttinen anemia) näyttää nyt olevan voitettu tauti, mutta pitkän kortisonikuurin aiheuttamat (?) OCD vaivat molemmissa etuolkapäissä ovat jarruttaneet normaalia elämää loppusyksyn ja talven. Kasper on vanhentunut jälleen ja vauhti alkaa olla jo aika hidasta. Vielä meillä on kuitenkin pirteä vanhus, eikä sillä näytä olevan kipuja, joten Kasper jatkaa edelleen ihanien eläkepäivien viettämistä Kankaanpäässä.
Kide on pysynyt onneksi terveenä ja vuodelle 2008 asetetut tavoitteet täyttyivät yli äyräiden. Tokosta parhaina saavutuksina VOI1 ja EVL1 sekä PiirM-4 sijoitus. Agilitysta siirto kolmosiin ja uskomattomasti monia hyviä tuloksiakin sieltä, parhaimpana PiirM-4. Nomen treenaamisen ja kisaamisen osalta vuosi 2008 oli välivuosi. Tavoitteeksi asetettu yksi AVO startti täyttyi kun Jyri lähti ilman treenaamista (sorsametsästystä lukuunottamatta) ohjaamaan nome-B:hen. Tulos oikeasti "hyvä" AVO0. WT:ssä kävimme kerran yllättymässä positiivisesti AVO2-tuloksesta ja sijoituksesta labbisten joukossa. BH-koekin läpäistiin. Sorsametsällä käytiin ahkerasti ja sai Tiinakin muutaman tiputuksen :) Kide oli jälleen kehittynyt, ja on kyllä mainio metsästyskoira.
Tavoitteet lyhyesti vuodelle 2009:
Paljon terveitä päiviä ja enemmän treenejä
Nome: Tulos avoimesta (unelmissa AVO1)
Toko: EVL1 (unelmissa "TVA")
Agility: Aikavirheiden määrän väheneminen (unelmat jo täyttyneet :o) )
Luonnetestissä käynti
Oikein hyvää uutta vuotta 2009 kaikille!!
Joulua vietettiin Kankaanpäässä ja olipas mukava nähdä Kasperia taas pitkästä aikaa pidempi tovi. Vanha herra oli NIIIIIN onnessaan taas kuusen alle kertyvästä lahjakasasta, melkein tippa tuli silmään sitä riemua katsellessa :). Lumo valitettavasti ontui toista (operoimatonta) etujalkaansa aika pahasti, joten toinen leikkaus on tammikuussa taas edessä OCD:n vuoksi.
7.12. Agilitykisat Seinäjoella. Kolme rataa ja kolme tulosta, sekä mukavasti vauhtia. Eli ihan tyytyväinen voi olla kisareissuun, kiitos vielä Nooralle ja Elmolle yöpaikasta ja seurasta! Oltiin viikko aiemmin Suoknuutin koulutuksessa Nokialla ja voi että teki hyvää mun ohjaukselle (toki en siis todellakaan sano, että mun ohjaus vielä olisi lähelläkään hyvää :o) ). Kyllä on erinomainen kouluttaja, suosittelen lämpimästi!
15.11. BH-koe Tampereella: Lyhyesti ja ytimekkäästi: läpi meni ok! Ei ollut kyllä hehkuttamista tottis-osuudessa vettä pursuavalla nurmikolla (meidän metsästyskoirasta kuoriutui esiin jonkin sortin fifi ...).
1.11. Huh, huh, paljon on tapahtunut viime aikoina ja tuntuu siltä, että mitä kauemman sitä jättää päivitykset tekemättä, niin sitä vaikeampi niitä on sitten alkaa tehdä. Tässä kuitenkin lyhyesti viime kuukausien tapahtumista :)
14.9. Agilitykisat Nokialla. Ekalla radalla oltiin lähellä epätodellista nollavoittoa, mutta ohjasin heikosti toiseksi viimeiselle aidalle ja siitä kielto. Harmi! Toinen rata oli keskivaiheiltaan meille liian vaikea, ja tuntui ettei oikein mitään ollut tehtävissä hylyn estämiseksi. Onnea Miialle ja Wäinölle taitavasti tehdystä nollaradasta, se voitto kolkuttelee jo ovella! Samoihin aikoihin teki myös serkku-Kelmi ekassa EVL kisassaan hienon suorituksen saamalla ykköstuloksen, onnea!!
20.9. Tokokisat Valkeakoskella. EVL korkattiin kunnialla ja tuloksena EVL2 (ruutu nolla), piirinmestaruuskisan 4. sija (tulee Janne Ahonen fiilis: 4. tokon SM-kisoissa avoimessa, 4. agilityn piirM-kisoissa, 4. tokon PiirM-kisoissa, toki tyytyväinen olen :) ) ja Pirkanmaan noutajakoirayhdistykselle joukkuepiirinmestaruushopeaa!!. Onnittelut bestis-Mintulle hienosta ALO1:stä!
28.9. Nomekoe Pomarkku. Minä vietin ihanaa viikonloppua agilityn MM-kisoissa Hesassa ja Jyri rohkeasti starttasi Kiden kanssa avoimessa. Oikein tyytyväisiä voivat olla suoritukseensa, vaikkei se tällä kertaa johtanutkaan tulokseen. Nyt vain lisää treenia ja uusiin koitoksiin sitten ensi vuonna!
4.-5.10. Tokokisat Tampere ja Kyröskoski. Molemmat meni kyllä alakanttiin, ei sinänsä pisteiden puolesta, mutta Kiden ilme ei ollut lähelläkään sitä mitä haluaisin. Nyt kaivattaisiin kyllä apua tuon vireen nostamiseksi, kyllä se nimittäin kehänauhojen ulkopuolella onnistuu ja kovasti olen katsonut peiliin, mutta mikäs se on tiedoton neuvomaan tiedotonta :). Sennille onnittelut _hienosta_ EVL2:sta ja Miialle ja Willalle ALO1:stä!
19.10. WT Hauho. Kidelle AVO2, ainoa todella huonosti mennyt rasti oli kyllä suurimmaksi osaksi ohjaajan typerää liikavarmistelua, koira kun meni juuri sinne kuin pyydettiin. Oli mukava huomata, etteivät tehtävät huimanneet liikaa vaan olivat ihan suoritettavissa. Moni koirakko kaatui lähihakuun, jossa damit oli todella hyvin piilotettu. Jälkipään koirille (kuten Kide) tehtävä olikin sitten jo varmasti helpompi hajujen lisääntyessä alueella. Mutta oli kyllä mainio tunne päästä noutamaan palkintosäkkiä kaikkien labbisten joukkoon - siihen tunteeseen voisi hyvin jäädä koukkuun :)
26.10. Agilitykisat Tampere. Koettiin Kiden ensimmäinen hyllyputki. Eka hyllyrata tosi hyvä, toinen sitten enemmän tai vähemmän sekoilua. Näissä kisoissa ilmaantui uusi ongelma: Kidellä oli enemmän vauhtia kuin lähes koskaan, ja eihän ohjaaja sellaiseen kyytiin ollut tottunut. Toki kovasti hän tästä uudesta ongelmasta tykkäsi :)
1.11. Tokokisat Lahti. Jihaa, se on totta, nimittäin Kidelle tänään EVL1 hienoin pistein 297! Suoritus ei välttämättä ihan noita pisteitä vastannut, mutta hyvä se oli kuitenkin ja ehdottomasti reippaan ykkösen arvoinen! Tästä on hyvä jäädä treenitauolle ja suunnata uusiin kokeisiin ensi vuonna :)
Huh, melkoinen kisaputki, josta selvittiin hyvin :) Loppuvuodelle olisi vielä luvassa BH-koe (fiiliksellä öh - mikä se on) ja yhdet agilitykisat sekä tietysti toivottavasti treeni-innon jatkuminen samanlaisena kuin se on ollut, ainakin tokon osalta. Meidän nometreenikausi jäi hävettävän lyhyeksi, mutta ehkä siinä oli jotain positiivistakin, Kide kun kehittyy nomessa aika hitaasti (näin ainakin uskon ja toivon).
Vanhempieni saksanseisojan pentuaika on ollut surullisen sairas. Autoimmuunivälitteisestä hemolyyttisestä anemiasta selvittiin hengissä pitkän kortisonikuurin avulla ja kun sen yli päästiin, niin Lumolla todettiin OCD (luuston kasvuhäiriö) molemmissa olkapäissä. Vasen olkapää on nyt leikattu ja täytyy vain pitää sormet ristissä, että toipuminen jatkuu samanlaisena kuin se on ollut tähän asti. Tiedä sitten aiheuttiko kortisoni tuon OCD:n kehittymisen, mutta ei voi kuin toivoa, että luusto muutoin sekä koko koira pysyy hyvässä kunnossa. Lumo on luonteeltaan vilkas ja ystävällinen, nopeaoppinen ja hauska koira, joka toivottavasti pääsee ensi vuonna kunnolla opettelemaan metsästyskoiran elämää.
Kasper-vanhuksellekin kuuluu hyvää :) Vanhentuuhan se päivä päivältä enemmän ja takapää alkaa olla heikossa kunnossa, mutta pilke silmissä kertoo, että vielä mennään ainakin vähän aikaa eteenpäin, vain vähän hitaammin kuin ennen. Lisävirkeyttä toi varmasti Lumon pari viikkoa sitten alkanut juoksu ja vanha kunnon propellihäntäkin on nähty taas toiminnassa :)
Lopuksi todella hieno uutinen: Jyri valmistuu diplomi-insinööriksi 5.11.!
Kide passissa iltalennolla
9.9. Elokuu oli taas melko agilitypainoitteinen, sillä starttasimme 16.-17.8. Levekin agikisoissa. Tai siis itseasiassa minä olin lauantaina viettämässä ja järjestämässä kaverini ihanaa polttaripäivää ja treeniemme vetäjä Anu lupautui viemään Kiden kisoihin. Erinomaisen hienoa oli jälkeenpäin katsella Kiden ja Anun ratoja videolta, niinkin lyhyen treenauksen jälkeen meno oli aivan päätähuimaavaa, kamalasta rankkasateesta huolimatta. KIITOS Anu!
Sunnuntaina pääsin sitten itse radalla ja mukavasti meni. Vauhtia oli kivasti ja meno... no.. ei se vieläkään kovin sujuvaa ollut, mutta tulokset olivat odotettua paremmat vaikeista radoista huolimatta. Lisää tietoa löytyy täältä. Loppuvuodelle on luvassa vielä muutama agikisa, uutena tavoitteena olisi saada 10 tulosta 3-luokasta tälle vuodelle ;)
Elokuussa meidän piti päästä pitkän odotuksen jälkeen starttaamaan nomen avoimessa luokassa Valkeakoskella, mutta osallistuminen tyssäsi Kiden vesihäntään :(. Alavuudellekaan emme päässeet, jäimme 6. varasijalle. Vielä on toiveissa, että Pomarkkuun mahtuisimme, mutta muutoin jää sitten nome-B kokeet tältä vuodelta väliin meidän osaltamme. Todella kurja, olisi ollut kiva päästä kunnolla kokeilemaan, että missä mennään.
Niin, ja tollo kun olen, niin pitihän sitä nyt tokoonkin vielä syksylle ilmoittautua. EVL korkataan puolentoista viikon päästä ja odotukset eivät ole korkeat.. itse asiassa ne ovat kovin matalat. Puolet liikkeistä kun ovat heikossa hapessa, tai pitäisikö sanoa niitä ei edes ole olemassa, niin kesken on treenit tällä hetkellä. Miten aika voi AINA kulua näin nopeasti ennen kisoja?? :). Lisäksi on muutama muukin EVL:n startti-ilmo jo lähtenyt käsistä, saas nyt nähdä miten käy.
Kyyhkykausi aloitettiin yhdellä tiputuksella 10.8. Onneksi sorsastuksessa oli parempi lento ja avauspäivänä 20.8. saatiin viitisentoista pudotusta Kidelle haettavaksi. Myös Minttu-kaveri sekä Johanna ja Mikko tulivat kanssamme Kankaanpäähän viikon kuluttua aloituksesta ja Minttu sai näyttää sorsakoiran taitojaan - ja niitähän löytyi :). Loppusyksy on Tiinan osalta aika kiirusta, mutta Jyri ja Kide käyvät kyllä varmasti vielä katsastamassa tilannetta Kankaanpään suunnalla useammankin kerran. Tässä vielä muutama maisemakuva sorsan aloitukselta ja tilanteesta viikon päästä - järkyttävä määrä vettä oli jo aloituksessa ja määrä sen kuin vain lisääntyi. Ensimmäisestä kuvasta voi hahmottaa, että meidän sorsapaikka on koiralle yleensä aika vaativaa maastoa ja todella vähän ollaan saatu Kidelle ns. hyviä selviä markkeeraustilanteita.
Näkymiä metsästyspaikalta, kaksi ensimäistä järvelle päin, alin takana olevalle pellolle.
3.8. Piirinmestaruuskisat agilityssa Valkeakoskella. Uskomatonta, mutta totta: tehtiin 4 ratanollaa, joista yhdellä pieni yliaika "pilasi" neljän täysinollan suorituksen. Ja mikä vielä hienompaa, Kide sijoittui Pohjois-Hämeen piirinmestaruuskisojen NELJÄNNEKSI! En olisi IKINÄ uskonut ja vielä agilityssa :). Oli nimittäin lähellä, etten lähtenyt ollenkaan matkaan, sillä Kide alkoi yöllä ripuloida ja aamulla vielä oksensikin aamulla. Koira vaikutti kuitenkin muuten ihan pirteältä, ja koska Kasperilla ei ollut mitään oireita (Kasper-papparainen meillä viikon hoidossa), niin uskalsin lähteä matkaan.
Ratasuoritukset olivat ihan ok, mutta en tiedä oliko yöllinen valvominen verottanut kuitenkin sen verran voimia, että voi luoja oltiin hitaita. No, hitaus tuo varmuuden, joten kyllä mä mieluummin otan neljä puhdasta, vähän hidasta, suoritusta kuin neljä nopeaa hyllyä. Kisoissa oli kolme yksilörataa, ja lopuksi vielä epävirallinen joukkue-PM rata, jossa meidän joukkue (tolleri Wäinö, flatti Senni, manchesterinterrieri Peku ja Kide) sijoittui 5.ksi, hyvä me! :) Yksilöratojen tulokset löytyy Kiden agilitysivulta. Ripulointi jäi myös siihen yhteen yöhön, eli ilmeisesti oli edeltävänä päivänä syönyt jotain sopimatonta.
16.7. Agikisat Tampereella. Osallistuimme Kiden kanssa kolmosluokan iltakisoihin ja luvassa oli 2 starttia. Molemmilta, tosin todella erilaisilta, radoilta HYL. Ensimmäinen rata hyvä, hylly aiheutui mun myöhästymisestä radan loppupuolella (Kide hyppäsi estettä päin kaataen sen). Toinen rata oli hela katastrophen, tehtiin varmaan liki 10 erilaista hylkyä :). No, sellaista se välillä on :)
Lumon kuulumisia. Pääsin mukaan osallistumaan kummikoira-Lumon pentutreffeille viikonlopuksi Jyväskylän suuntaan ja oli upea nähdä, että kaikki 10 pentua pääsivät perille! Kide tuli myös mukaan ja treenasi viikonlopun ajan malttia, malttia ja malttia :)
LUMON SAIRASTELU
Lumoon iski yllättäen ja erittäin voimakkaasti noin kaksi viikkoa 4-kuukautispäivän jälkeen vakava sairaus, diagnoosina immuunivälitteinen hemolyyttinen anemia (IMHA). Epäillään, että Lumolla tämän sairauden käynnisti rokotusten aiheuttama kuormitus immuunipuolustukselle. Lumolle annettiin kaikki rokotukset samanaikaisesti, joten kaikki jotka tämän kirjoituksen lukevat: pelatkaa varman päälle, ja antakaa rabies-rokotus eri aikaan kuin muut rokotukset! Muun muassa Koiramme-lehdessä oli kirjoitus liittyen rokotusten aiheuttamiin immuunireaktioihin, vain vähän liian myöhään Lumon tapausta ajatellen.
Tauti iski päälle yhden illan aikana. Virtsassa alkoi näkyä verta ja yön jälkeen virtsa oli täysin veristä (myöhemmin kävi ilmi, että "verisyys" aiheutui rikkoutuneiden punasolujen vapauttamasta väriaineesta). Muuten aina niin energinen pentu alkoi olla todella vaisu ja apaattinen, silmissä ilmeni ikterusta (keltaisuutta) ja limakalvot menettivät väriään. Lumo tuotiin hätätapauksena Tampereelle Veteriin ja siellä veriarvojen selvittyä alettiin epäillä hemolyyttistä anemiaa. Hematokriitti oli 20 tienoilla (alaraja 43), punasolujen määrä todella alhainen ja hemoglobiini samaten. Heti silloin annettiin vahva kortisonipistos ja kortisonikuuri, joka kesti yhteensä 2 kuukautta vähenevin annoksin. Lumolla onneksi kortisoni auttoi nopeasti ja tällä hetkellä tilanne on tasaantunut ja veriarvot korjautuneet. Nyt jää nähtäväksi mitä kortisoni on aiheuttanut kasvavalle pennulle. Pentutreffeillä nähtiin, että Lumo oli monta astetta pienempi kuin kaikki sisaruksensa. Saa nähdä, saako Lumo kokoa myöhemmin lisää, toivottavasti. Tärkeintä on nyt kuitenkin, että vanhempani ovat saaneet saman iloisen ja reippaan pentunsa takaisin!
Lumo (Pitkäsaaren Lumo, om. Olavi Rajala) ja Kide heinäkuun pentutreffeillä.
7.-8.6. Agilitykisat Nokialla. Touko-kesäkuun vaihteen agilityturneemme päättyi Nokian Palveluskoiraharrastajien kisoihin :o). Lauantaina ensimmäiseltä maksi2 radalta hylky lähellä loppusuoraa, koira irtosi hienosti kauas renkaalle. Alla oli tosin jo kielto muurilta, kun en tajunnut kertoa koiralle, että sekin hypätään, juosta puuskutin vain ohi :). Selvästi huomasi myös keskiviikon kisoissa, että jos vain itse yhtään löysää ohjauksessa, niin Kide ottaa kyllä täyden vallan radan suunnittelussa :o).
Toisella radalla kuultiin useampikin kovaääninen tässä-komento Rajalan tytön suusta, ja lopulta saatiin tuulettaa loppusuoralla puhdasta rataa. Kun vielä voitettiin luokka, niin voi pojat oli hienoa! Kide sai KOKONAISEN lasten hampurilaisen illalla (olisitte nähneet sen ilmeen.....), kiitos Miia vinkistä ;o).
Sunnuntaina starttasimme ensimmäistä kertaa kolmosissa vailla minkäänlaisia tulostavotteita. Ja miten kävikään: ekalta radalta 0-tulos!!! Siis ihan uskomatonta. Ratakin oli vielä melkoista koukkelointia (mm. 2 sekunnin kiemura keppien aloituksen jälkeen) ja silti selvittiin ihanneaikaan, tosin juuri ja juuri. Sijoitus viides. Toinen rata meni myöskin radalta virheettä, jeee! Ihanneaika ylittyi 2 sekunnilla, mm. A ja keinu olivat todella hitaat. Luokan viimeinen koira meni lopulta meidän ohi, eli sijoitus oli TOINEN! Mutta siis kokonaisuutena uskomattoman hyvin, en olisi oikein koskaan uskonut, että Kide tekee kolmosissa nollan, ja vielä ekoissa kisoissaan :)
Tästä on nyt hyvä jatkaa yli kuukauden kisatauolle. Kesä ja heinäkuu ovat lähes tyhjiä (yksi agility heinäkuun puolessa välissä), mutta elokuussa sitten taas on koitoksia, jos vain kaikki ovat terveinä :).
Oikein iloista kesää kaikille!
4.6. Agilitykisat Tampereella. Osallistuimme TAKUjen iltakisoihin laihalla menestyksellä. Molemmilta radoilta hylyt. Ekalla radalla olin aivan liian myöhässä tekemässä edestäleikkausta putken ulostulon kohdalla. Kide luki rataa juuri sinne minne minun vartaloni osoitti, ja valitsi väärän hypyn. Toisella radalla kielto kepeiltä (otti 2. välin, koira oikealla) ja lopuksi vielä hylky, kun korvat olivat ilmeisesti unohtuneet kotiin ja eikä se ohjaajankaan sijoittuminen paras mahdollinen ollut :)
25.5. Treenaamassa Yläneellä. Vietimme todella mukavan treenipäivän Kelmi-kaverin luona. Suuret kiitokset Terhille, Antille, suloiselle Elinalle, Lyytille ja Kelmille päivän järjestelyistä ja tarjoiluista!
Teimme vähäsen tokoa ja aika paljon nomea. Kelmi suoritti jo lähes voittajaluokan vesiohjauksia aavistuksen motivoituna ja Kidekin teki yliuittoja superkivasti treenimääräänsä nähden. Lisäksi tehtiin walk-up -tyylinen harjoitus, johon otettiin markkeerauksia (häiriömarkk. + kakkosia) ja ohjauksia. Uskomattoman pitkiä matkoja nuo koirat etenivät, toki paikat olivat motivoituja. Summa summarum: mikäs sen parempaa kuin treenata mukavassa porukassa, kun vielä koiratkin onnistuivat koko pitkän päivän ajan!
24.5. Agilitykisat Tampereella. Osallistuimme puolen vuoden tauon jälkeen agilitykisoihin ja tulos oli hieno! Ekalta radalta Kidelle hyvä 0, jolla vielä heltisi luokkavoitto 22 koiran maksi 2:sta. Hienoa oli myös se, että kolmen parhaan joukossa oli kolme noutajaa :). Toiselta radalta myös 0-tulos, tosin kahden aivan liian pitkän kaarroksen kanssa. Aluksi meidät palkittiin 3. sijalla ja luokkanousulla. Juhlinnan teki vielä hienommaksi, että jälleen oli kaksi noutajaa kolmen joukossa. Verryttelylenkin jälkeen huomasin kuitenkin, että Kiden aikavirhe oli kirjattu väärin ja suru sydämessä menin tästä sitten ilmoittamaan. Kide lopulta siis neljäs, eikä näin ollen saanut sertiä. Kaikki kunnia oikealle kolmoselle, he tekivät todella kauniin ja sulavan suorituksen! Ja olisihan se toki mennyt jo vähän liian hyvin, jos oltaisiin kuudella kisalla noustu kolmosiin :). Nyt on luvassa parin viikon sisään tuplaus starttimäärässä :) Sen jälkeen onkin sitten edessä pidempi kisatauko.
Isot onnittelut flatti Sennille ja tolleri Wäinölle siirtymisestä 3-luokkaan!! Oli kyllä hieno noutajapäivä agilitykilpailuissa!
14.5. Tiina valmistui filosofian maisteriksi Tampereen yliopiston bioteknologian koulutusohjelmasta.
Lämmin Kiitos kaikille niin netin kuin puhelimenkin välityksellä onnitelleille! -Tiina.
10.5. Tokokoe Helsinki. Lähes viikon jännittämisen jälkeen koitti lopulta päivä, jota oltiin odotettu jo helmikuusta lähtien. Koiran piti vihdoin olla hyvässä ykkösen kunnossa (tunnari oli saatu toimimaan) ja vaikka päivästä oli ennustettu helteinen, oli toiveet tähdätty parhaimpaan tulokseen. Ja tulihan se sieltä, VOI1 erinomaisin pistein ja luokkavoitto (linkkiä seuraamalla löytyy lisää kokeesta). Voi voi kun on ihanaa :). Nyt vain sitten EVL:n liikkeitä opettelemaan, siinä on meillä vielä paljon tekemistä. Ensimmäisenä hypätään varmaankin merkin kimppuun ja siitä sitten vähitellen ohjatun noudon ja ruudun pariin. Ihan sormet kihelmöi, kun miettii miten sitä kaikkea lähtisi harjoittelemaan.
Onnea lukuisille mahtavia tuloksia tehneille, erityisesti Golden Ringin tokomestareille Ruskalle ja Raijalle!
6.5. Kasper täytti 12 vuotta! Suuren suuret onnittelut lähtevät Kankaanpäähän, siellä syötetään kuulemma muutama makkaranpala lahjaksi meiltäkin :).
3.-4.5. GR:n nomeleiri Taipalsaaressa. Osallistuimme Kiden kanssa jo kolmatta vuotta peräkkäin Golden Ringin nomeleirille. Mukavaa oli jälleen kerran ja leiriltä saapui kaksi erittäin väsynyttä reissailijaa. Kiitos Annelle hyvästä matkaseurasta ja järjestäjille erittäin onnistuneesta koulutuksesta. Treeni-into nousi ja ohjaaja sai monta ajattelemisen arvoista vinkkiä. Kouluttajana toimi Jörg Brach.
29.4.2008 Maalis- ja huhtikuu ovat vierähtäneet uskomattoman nopeasti ja harjoitusrintamalla on ollut yhä harmittavan hiljaista. Yksi syy tähän on myös se, että Kideä pennusta saakka pari kertaa vuodessa vaivannut selkäkipu äityi kolmen päivän ajaksi ja käytiin hierojan lisäksi röntgenissä asti. Siellä ei näkynyt mitään vakavaa, joten täytyy -kop-kop- toivoa, että meillä on jatkossakin "terve" koira.
Ensi viikonloppuna lähdetään pitkästä aikaa ihmisten ilmoille, kun on vuorossa kauan odotettu GR:n nomeleiri. 10.5. päästään sitten pitkästä aikaa kisoihin GR:n tokomestaruuteen ja kesäkuulle on luvassa (jos kaikki vain pysyvät terveenä) monet agilitykisat.
Maaliskuu 2008: Lopputalvesta on Lumon rantautumisen myötä tapahtunut muitakin isoja muutoksia. Helmikuun alussa muutimme omaan rivitalokolmioon (meillä on ihana piha :) ). Upeat lenkkimaastot alkavat ulko-ovelta ja "oma" pieni järvi näkyy takapihalta. Pintaremontti on nyt saatu valmiiksi ja vähitellen myös ne pahvilaatikot alkavat siirtyä sisustuksen tieltä pois. Opiskelurintamallakin tapahtuu, sillä Jyri aloitti kokopäiväisenä työntekijänä diplomityön parissa maaliskuun alussa ja Tiina sai vihdoin lähetettyä gradunsa painatukseen. Nyt voimme siis toivottavasti vähän huokaista elämän tasoittuessa taas uomiinsa ja alkaa Kidenkin kanssa treenata kohti tulevaa koekautta :)
Maaliskuu 2008: Meidän sukuun saapui uusi nelijalkainen, sillä lyhytkarvainen saksanseisoja "Lumo" (Pitkäsaaren Lumo, www.pitkasaarenkennel.com) saapui ihastuttamaan vanhempieni ja Kasperin arkea. Tervetuloa Kummikoira Lumo! Lumo on tullut hyvin toimeen Kasperin kanssa ja Kiden nähdessään se huomasi löytäneensä leikkikaverin itselleen :). Lumo on oikein reipas ja tomera pieni seisojan alku, josta toivottavasti kasvaa hyvä metsästyskoira ja perheenjäsen.
Lumo Hämeenkankaan maisemissa maaliskuussa 2008
Kide valittiin Golden Ringin agilitytulokkaaksi vuodelta 2007!
Tokokoe Janakkalassa 10.2. Toinen todella kiva tokokoe takana ja jälleen sama tulos samoilla nollaliikkeillä: VOI2. Olen yhä erittäin tyytyväinen Kideen ja se on oikeasti se tärkein asia. Mieluummin hyvä kakkonen kuin mieltä vaivaava ykkönen (tai no... ;) ). Tässä on linkki kokeen videokuviin, jotka kännykkäkameran kapasiteetista johtuen ovat hyvin pienikokoiset ruudulla.
Seuraava koe onkin valitettavasti vasta toukokuussa, kun maaliskuun kokeeseen ei mahduttu ja huhtikuussa ei kokeita ole lähimaastoissa.
Näin alkuvuodesta on mukava ottaa pieni katsaus viime vuoteen ja luoda tavoitteita tälle vuodelle.
Vuoden 2007 yhteenveto
Kiden vuoden 2007 tulokset olivat
Nome: ALO1, ALO2, ALO3 (epäonnistuminen jäljellä)
Wt: ALO3, ALO0
Agility: 1-luokka: 3 x 0-tulos, 5-tulos, 10-tulos sekä yksi yliaikasähellys
2-luokka: 1 x 0-tulos, 2 x hyl sekä yksi yliaikasähellys
Toko: VOI2
Tyytyväinen saa olla vuoteen 2007. Kidestä on kehkeytynyt oikein mukava harrastuskoira, eikä kunnon esteitä ole tullut vielä minkään harrastuksen saralla vastaan. Nomesta saavutettiin kaikki tavoitteet ALO1:n myötä, mutta varmasti jatkamme yhä edelleen haaveilemista avoimen tuloksista. Wt-startit olivat myös ihan hyviä suorituksia ja pisteet hyvät, vaikkeivat varsinaiset tulokset olleetkaan ihan sitä mitä toivottiin. Agility meni täysin yli odotusten ja innolla jatkamme eteenpäin tavoitteena joskus päästä 3-luokkaan. Tokossa vuodesta 2007 tuli treenaamisen ja kisaamisen puitteissa välivuosi. GR:n tokoleirillä syyskuussa löysin kadoksissa olleen ilon ja kunhan minä olin vapautunut alkoi Kidekin nauttia tokosta huomattavasti enemmän. Ainoa kisa oli aivan mahtava kokemus enkä voinut kuin hymyillä typerää autuaan onnellista hymyä kun olimme kehässä suorittamassa.
Metsällä Kide on kehittynyt myös paljon ja alkaa löytää yhä enemmän itsenäisyyttä ja sitkeyttä hakutyöskentelyyn. Lukuisia sorsanoutoja saatiin alle, eikä yksikään haavakko jäänyt löytämättä. Myös emäntä yllätti itsensä ja ampui ensimmäisellä metsästysreissullaan ilmeisen onnenkantamoisen johdosta ukkometson. Eikä se lintusaalis siihen jäänyt :)
Kasperille vuosi 2007 oli melkoista vuoristorataa. Keväällä menimme lääkäriin etujalan ontumisen vuoksi ja röntgenkuvien diagnoosi oli järkyttävä shokki: pitkälle edennyt luusyöpä, elinaikaa veikattiin muutamasta viikosta korkeintaan kesän loppuun. Se avuttomuuden ja kivun tunne mikä tuollaisen uutisen jälkeen valtaa mielen on jotain kamalaa. Kyyneleet valuivat pitkin kasvoja kun yritin kuunnella ell:n selostusta. Sovimme uusintakuvauksen neljän viikon päähän, ellei mitään sillä välin tulisi eteen. Uusintakuvissa tilanne ei ollut edennyt, vaan pysynyt uskomattomasti samanlaisena. Kesä tuli ja meni, ja Kasper oli koko ajan hyvässä, voisi sanoa jopa paremmassa, kunnossa. Kesän lopulla mentiin toiselle eläinlääkärille, jonka diagnoosi oli jotain aivan muuta: rustottumaa, mutta ei todellakaan syöpää. Särkylääkkeet jätettiin siltä istumalta ja tällä hetkellä (tammikuu 2008) Kasper on terve vanhus. Toki kulunut vuosi on vanhentanut meidän vanhaa herraa oikein kunnolla (kuulo alkaa heiketä ja takapään lihakset ovat vähentyneet selvästi), mutta innolla odotamme toukokuun 12-vuotissynttäreitä ja ainakin tällä hetkellä näyttää siltä että niitä saadaan juhlia!
Vuoden 2008 haaveita
Kasperille monta, monta tervettä päivää lisää, samoin tietysti Kidelle.
Kidelle kokeiden osalta olen haaveillut seuraavaa:
Nome: startti avoimessa
Agility: siirto 3-luokkaan
Toko: Voi1
BH-kokeeseen osallistuminen,
sekä paljon onnistuneita ja mukavia treenihetkiä. Oikein hyvää vuotta 2008 kaikille!
Uutisia -07
1.12. Agilitykisat Seinäjoella sekä Jymyä, Leiaa ja Joonasta moikkaamassa. Kolmet agilitykisat samanpäivän aikana houkuttelivat meidät Seinäjoelle. Mukava oli myös yhdistää tuttujen näkeminen samaan reissuun, kiitos Koskiahteille tarjoomisista (ja tervetuloa Tampereelle :) )!
Ensimmäinen startti oli öhöm.. hieman sekamelskaa, mutta onnistuttiin taiteilemaan siitä 0. Ja kun muillakaan ei mennyt ihan putkeen, niin sijoituttiin kolmansiksi --> ensimmäinen kiinnitys 3-luokkaan! Toinen startti oli todella hyvä, tosin se hyl siinä arvostelulomakkeessa ei vain kuulunut suunnitelmiin... Kide valitsi U-putken väärän pään. Viimeinen startti toi myös hylyn, korjatessani pujottelua Kide lähti pujottelemaan väärään suuntaan. Ei muutoinkaan mikään hyvä rata.
Tavoitteet kuitenkin täyttyivät enemmän kuin hyvin ja kaikilla radoilla oli myös mukavasti vauhtia mukana. Tästä on mukava jatkaa harjoitustaukoon ja odottelemaan ensi kevään kisoja :)
24.11. Tokokoe Virroilla. Vuoden ainoa tokokoe oli aivan unelmakoe - paitsi ettei saatu 1-tulosta. Koe alkoi upeasti: paikallamakuu 10, seuraaminen 10 (jesss!!), istuminen 10, ruutu 10, luoksetulo 10. Sitten tulikin hyppynouto 0: Kide tuli esteen sivusta takaisin tullessaan ja minä olin myöhässä --> Kide hyppäsi mun varmistuskäskystä esteen väärään suuntaan esine suussaan :). Sitten metallinouto 10. Tunnari täysin päin mäntyä, Kidelle = normi nouto. Kapula kello 6 tuli siis käteen.. hohhoh eli 0. Kaukokäskyt: Kide meni täysin sekaisin teipistä, jonka päälle piti takamus laittaa (vaati noin 10 käskyä ennen kuin suostui istumaan sen päälle). Lopputuloksena meidän koira siis liikkui oman mittansa, TAAKSEpäin! :) Olen harjoitellut niin, että jokin viiva on ollut Kiden etutassujen edessä, ja tätä ei ole saanut ylittää. Ilmeisesti se käsitti kyseisen teipin samanlaiseksi viivaksi, sillä se oikein asetteli lopuksi etutassunsa sen taakse, 5. Kokonaisvaikutus 10.
Kasperin ensimmäisen EVL-startin ohella upein koekokemus! Meillä oli molemmilla mahtavaa kehässä ja se tunne mikä siitä vieläkin tulee, on jotain... ihanaa :).
21.11. Nomekausi päätettiin wt-kokeeseen Hauhon kartanon maastoissa 21.10. Muuten hyvin menneen kokeen pilasi 3. rastin kahden ykkösmarkkeerauksen täydellinen epäonnistuminen (damit löytyivät pitkällisen ohjauksen ja uurastuksen jälkeen). Tietysti voisi sanoa, että matkalla ollut heinäinen oja oli kompastuskivi sen vuoksi, että edellinen rasti oli sisältänyt lähihaun ojan reunoilla (6 damia), joista mahdollisimman monta piti löytää ja koira pitää tiukasti ojan läheisyydessä. No, Kidehän ei sitten osannut siitä ojasta irrota niille markkeeraus-dameillekaan. Todenperäisempi syy on kuitenkin varmasti taas sellainen, jossa ohjaaja saa katsoa itseään peiliin. Hän kun tiedostaa, että Kidelle tuottaa markkeeraustehtävässä erilaisten maastonvaihdosten ylittäminen isoja vaikeuksia, kun jostain syystä (??) fokus katoaa. Näitä siis pitäisi treenata huomattavasti...
1. rastilla (simppeli 1-markkeeraus) tuli myös kämmi. Kide laukauksen ja damin tiputtua maahan jostain syystä (???) luuli saaneensa noutoluvan sillä seurauksella, että se hyppäsi puoli metriä eteenpäin ja pysähtyi tajutessaan, ettei mitään käskyä ollut kuulunutkaan.. Minä katselin koko tapahtuman suu auki päästämättä ääntäkään. No, sitten vain käskyllä koira matkaan ja itse markkeeraus oli mainio. Tuli tällainenkin sitten koettua, Kide kun oikeasti (huonon) muistini mukaan ei ole kertaakaan elämässään ilman lupaa noutoon lähtenyt.
2. rastin lähihaku sujui mainiosti ja 4. rastin 1-markkeeraus ja sen perään n. 120 asteen kulmassa tullut sokko-ohjaus erinomaisesti. Tältä rastilta saimmekin ainoana alo-koirana täydet 20 pistettä :). Kokonaispisteet lopulta mukavat 59, harmi vain että 3. rastin epäonnistuminen (pisteitä alle kakkosen rajan eli 8:n) tiputti tuloksen ALO3:ksi. Onnittelut Jymylle & porukoille ALO1:stä!
Rastikohtaiset pisteet
1-markkeeraus 14
Lähihaku 18
2 x 1-markkeeraus 7
1-markkeeraus + ohjaus 20
30.9.-6.10. Metsästysreissu Lappiin. Kauan odotettu ja liian nopeasti ohi mennyt metsästyreissu Lappiin tehtiin kivalla porukalla: Kiden kasvattajat Jyrki ja Sari sekä koirat Kipan-äippä-Suvi sekä Mette, Miina ja Kipan-paras-kaveri-Assi sekä meikäläiset. Legendaarista oli se, että minullakin (Tiinalla) oli oma keväällä ostettu haulikko mukana reissussa. Ja ihme aseen saimme ostettuakin, sillä kahden harhalaukauksen jälkeen ammuin ensimmäiseksi linnukseni ukko-metson. Onneksi tapahtumalla oli silminnäkijöitä, voisivat muuten luulla, että metso laukauksesta säikähtäneenä lensi päin puuta. Tähän taitaisikin olla hyvä lopettaa oma metsästysura :)
.
Meillä oli oikein mukava viikko, lintuja saatiin sopivasti ja koirat nauttivat sekä jaksoivat todella hyvin pitkät kävelypäivät tuntureilla. Haikea olo on kun viikko on jo takana. Ehkä sitten taas ensi vuonna uudestaan....
UUSI 8.-9.9.2007 GR:n tokoleiri Hartolassa. Osallistuimme Kiden kanssa Golden Ringin tokoleirille ja mukavaa oli, kiitos järjestäjille! Treeni-into nousi selvästi ja taisinpa saada yhden tärkeimmistä muistutuksista taottua ainakin joksikin aikaa kallooni: ei koira kiusallaan tai tahallaan tee asioita väärin.... Eli sen sijaan, että olisi ärtynyt koiralle, pitäisi muistaa vaan tehdä asiat selvemmiksi ja pilkkoa liikkeet pienempiin paloihin. Sekä tietysti palkata sydämen kyllyydestä, kun yhdessä onnistutaan :)
Olin ilmoittanut Kiden syyskuun lopulle ja lokakuun alkuun tokokokeisiin, mutta ne jouduttiin perumaan antidoping-sääntöjen vuoksi (antibioottia sisältävät silmätipat kerran uusiutuneeseen silmätulehdukseen). Tälle vuodelle olisi luvassa vielä kolmet koitokset, nimittäin lokakuun wt, marraskuun tokokoe ja joulukuun agilitykisat. Tokon osalta on haave vielä tältä vuodelta saavuttamatta, mutta kieltämättä treenaamattomuuden vuoksi se näyttää vielä aika kaukaiselta. Muutoin on koevuosi ollut tähän saakka mainio :)
2.9.2007 Nome-B Vammala Kide nappasi suureksi iloksi ALO1 Vammalan nomekokeesta. Koe sujui markkeerauksien ja ohjauksen osalta mainiosti, haussa olisi saanut laajentaa paremmin tietylle kaislikkoalueelle. Koiruus jaksoi kuitenkin pitkään tehdä innokasta hakua eikä kierrellyt muita kaislikkokohtia. Nyt vain pitäisi alkaa treenata sitten (laajempia) hakuruutuja. Tai oikeastaan, nyt pitäisi alkaa treenata kaikkea, jotta voitaisiin ensi vuonna käydä kokeilemassa avoimessa...
Tein pieniä laskelmia koepäivän aamuna, mutta en niitä viitsinyt ääneen sanoa ennen jäljen onnistumista: Kiden saldo alokasluokasta yksi ykkönen, kaksi kakkosta, kolme kolmosta ja nolla nollaa :-). Kuusi koetta siis vaadittiin, mutta positiivista on, että kaikista tuli tulos melko mukavilla arvosteluillakin. Nyt on ns. kokonaistavoitteet nomeuralta saavutettu ja jännitys omistajalla toivottavasti vähän laskee. Hyppy avoimeen tuntuu vielä todella isolta, mutta toki haaveilla saa ;-).
20.8. Sorsastuksen avaus oli aamupäivän ja illan osalta todella laiha, kunnes yhtäkkiä kaikki tapahtui pienessä silmänräpäyksessä. Kidelle kertyi lopulta 9 noutoa, joista osa oli todella mainioita :)
Iltalentoa odotellessa kaislikossa
18.-19.8. Agilitykisat Lempäälässä. Yhteensä viikonlopun aikana kertyi neljä starttia, kaksi hyppyrataa ja kaksi agilityrataa. Lauantain ensimmäiseltä hyppyradalta saatiin vitonen: TAAS huitasin Kiden väärästä välistä sisään pujotteluun. Tästä lähtien pitää luottaa koiraan ja antaa sen hakea kepit itsenäisesti :). Muuten hyvä rata, tosin saatiin em. kiellosta ja muutamasta kiemurasta johtuen hieman yliaikaa! Ihanneaika oli melko tiukka, tosin nopein alitti sen 8 sekunnilla, joten kyllä mekin sitä vauhtia tarvittaisiin huomattavasti enemmän. En ole sitä nyt halunnut vielä hätiköidä, yritetään porskuttaa ykköset läpi varmuudella :) Toisella radalla, agilityradalla, Kidelle 0 ja 2. sija sekä aikavirhettä noin -11 sekuntia. Mukava rata ja koira haki hyvin kepit :) Jälleen voittajalla monta sekuntia parempi aika.
Sunnuntain ekalta radalta Kidelle kolmas 0 hyvällä ajalla ja luokkavoitto sekä siirto kakkosiin!! Jippii, vuoden tavoite saavutettu! Iltapäivän hyppyrata oli meille vaikea ja suoritus täysin räpeltämistä. Ihanneaika ylittyi reilusti, mutta ilman mielettömiä koukeroita oltaisiin kyllä päästy sen alle.
Tänä vuonna yritetään päästä agilityssa vielä syyskuun puolenvälin Tampereen kisoihin ja joulukuun alun Seinäjoen kisoihin. Ja paljon paljon treeniä tarvitaan vielä, jotta kakkosluokka ei tunnu enää niiiiiiiin vaikealta :)
Todella pitkä aika on viimeisestä päivityksestä kulunut ja kaikenlaista on ehtinyt tällä välin tapahtua. Tässä hieman takaumaa kevääseen ja kesään (vieritä alas 6.-7.4 kohtaan, jos haluat lukea kaikki "uusimmat" uutiset...):
5.8. Aamusta lähdimme puolen tunnin ajomatkan päähän nome-kokeisiin (on kyllä mahtavaa asua Tampereella!). Kiden starttivuoro oli no 1, mutta siitä huolimatta ehdin kerätä jälleen oikein kunnon pahanolon jännityksen päälle (koskakohan sitä oppisi rentoutumaan??). Kide aloitti hyvin, ensin oli 1 linnun haku, sitten ohjaus, jossa koiruus kuunteli Mainiosti pilliä. Sitten jatkettiin taas hakua ja siirryttiin letteikköalueella rantaviivaan. Lahteen tuli veneestä kakkos-markkeeraus, toinen piiloon, toinen lumpeikkoveden taakse. Kide aloitti taas oikein kunnon pentu-uinnin pärskien minkä kerkesi etujaloillaan. Jälkimmäisenä heitetyn haki kuitenkin ihan ok, mutta ensimmäisen unohti totaalisesti ja siinä sitten näin ykkösen valuvan silmien edessä. Markkeerausten jälkeen jatkettiin hakua, johon voi olla kyllä todella tyytyväinen. Kide teki siis markkeerausta lukuun ottamatta mainiota työtä. Olisihan se ihana se ykkönen sieltä vihdoin saada, mutta ei voi olla pettynyt kun koira kuitenkin yritti parhaansa. Ehkä se ALO1 sieltä vielä joskus vähän tuurinkin potkaistessa saadaan :) Nyt tuloksena siis ALO2.
4.8. Kidelle nollavoitto maxi1:sta!!! Toinen kisa, nyt vain 10 minuutin päässä kotiovelta, toi makean 0-tuloksen voiton kera! Ihanaa, kun vihdoin tuli kunnon onnistuminen tänä vuonna!! Ykkösluokissa, minit ja midit mukaan lukien, oli yhteensä noin 40 koiraa ja Kiden tulos oli ainoa nolla koko kisassa. Mieletön Otus :)
Samana päivänä oli vielä B-kisa, mutta sen minä kämmäsin ihan itse oikein tiukasti ohjaten Kiden kahteen kieltoon (pujottelu ja hyppy). Muutoin toinen rata oli minusta melkein parempikin kuin tuo ensimmäinen. Hyvä fiilis jäi siis, lisää agilitya on luvassa :)
25.7. Kiden agilityura alkoi mainiosti! Kisat kun järjestettiin noin 15 minuutin päässä kotiovelta, niin olihan sinne pakko lähteä :). Rata oli mun silmään vähän kinkkinen, mutta suoritettavissa oleva. Ja niinhän se Kide sen suoritti, tosin harmillinen riman pudotus (ihan suoralla simppelillä linjalla) pudotti tuloksen 5 virhepisteeseen. Kieltämättä jäi vähän harmittamaan, Kide kun on yleensä ollut todella varma rimojen suhteen. Vähän itse asiassa vauhti oli huonoa, vaikka ihanneaika alittuikin reilulla 15 sekunnilla. Kaiken kaikkiaan kuitenkin: kivasti meni!
14.7. oli vuorossa vuoden toinen koe eli Golden Ringin nome-mestaruus Vehmaalla. Olin heti kokeen jälkeen valmis sanomaan hyvästit nomelle, mutta saa nyt nähdä.. Kokeita on tässä taas innolla katseltu.
Jännitin koetta aivan käsittämättömän paljon (liian paljon), mutta hyvin se Kide suoriutui, starttinumerolla 2. Kakkonen veteen oli mukavan helppo, ohjaus oli kaikkea muuta kuin suora linja, mutta Kide yllättäen kuunteli mainiosti pilliä ja otti upeasti suuntia vaikkei pieni niitä vielä kunnolla osaakaan. Haku oli ihan ok, 4/5 löytyi ja suht uutterasti Kide sitä viimeistäkin vielä jaksoi hakea. Kokonaisuudessaan koe tuntui simppeliltä, jopa helpolta, mutta lopulta vain kolme 16 koirasta pääsi jäljelle. Olo oli odottava ja pahin jännitys kadonnut, Kide kun on ollut 100 % varma jäljestäjä... Niin no, ei siitä sen enempää, eihän se pupu sieltä jäljen päästä sitten löytynytkään hyvästä yrityksestä huolimatta ja mieletön pettymys valtasi mielen. Saimme minulle yllätyksenä vain ALO3 palkinnon emmekä päässeet kolmen parhaan joukkoon. Paras yhteistyö -pokaali toi pientä lohtua pettyneeseen olotilaan.
Tällä hetkellä meitä tsemppaa treenikaverin fiksu muistutus: kun se koira on valmis sinne avoimeen, niin kyllä se sen ALO1:nkin saa mennen tullen. Vähän pelottaa osuuko meidän kohdalle enää koskaan yhtä sujuvasti mennyttä koetta, mutta toivotaan parasta...
3.6. osallistuimme vuoden ensimmäiseen kokeeseen. Noutajien working test (wt) järjestettiin Hämeenlinnassa upeissa peltomaisemissa. Kide teki ihan hyvää työtä, mutta muuten mukavasti mennyt koe kaatui suht simppelin ohjauksen epäonnistumiseen. Itse ohjaus lähti mainiosti liikkeelle, mutta kun dami olisi pitänyt ottaa suuhun Kide vain jatkoi kieli pitkällä matkaansa. Sen jälkeen ei olekaan paljoa mitään kerrottavaa: kauheaa pillitystä, käsien huiskintaa sinne tänne, koira, joka painaltaa sydämensä kyllyydestä ympäri aluetta ja lopputulos siis ei damia ja 0. Nenänkäyttö oli olematon (sain sen vielä muutaman kerran todella lähelle damia) ja korvia.. no.. niitäkään ei käytetty muuta kuin eteen päin liitämiseen.. Seuraavassa tehtävässä eli lähihaussa nenä taas toimi mainiosti, joten mitä siitä sitten voi sanoa. Intoa on ehkä vähän muillekin jakaa :)
Tässä meidän pisteet:
1. Markkeeraus 16 p (jätti vähän liian lyhyeksi, mutta sitkeästi pyöri suht oikealla alueella eikä laajentanut hauksi)
2. Ohjaus 0 p
3. Lähihaku 19 p (huono ote ensimmäisestä damista ja lopulta dami pääsi tippumaan mun käsistä maahan)
4. Markkeeraus + ohjaus 14 p (mainio markkeeraus, heikko ohjaus)
Toukokuun pidimme muuten taukoa treenaamisesta ja Tiina opiskeli. Lopputulos oli, että syksyllä aukeavat lääkiksen ovet ja seuraavien kuuden vuoden suunnitelmat taitavat olla suht selvillä :). Kesän aikana olisi vielä tarkoitus kirjoittaa gradu loppuun, jotta filosofian maisterin paperit bioteknologian koulutusohjelmasta (Tampereen yliopisto) saisi sitten alkusyksystä käteensä.
5.-6.5. oli vuorossa Golden Ringin nomeleiri. Kouluttajaksi meille saapui Gunilla Wedeen (kennel Doubleuse) Ruotsista ja toi myös mukanaan Kiden puoliveljen Dreamin (Jacklaine's Aragorn). Koulutus oli todella hyvä, ihanaa kun kerrankin puhuttiin asioista eikä vain sanottu, että "yhteistyö on kaiken A ja Ö". Kide vei mua 6-0, mikä toisaalta oli hyvä kun kerta oppia oltiin saamassa: palautukset oli luokkaa surkea ja muutenkin herra päätti, että hänen pillinsä mukaan tanssitaan. Meillä on siis todella paljon tehtävää, jotta Kide oppisi luottamaan minuun ja rentoutumaan. Itse sain neuvoksi, etten saisi olla vihainen koiralle. Ja tottahan sekin on, liian helposti palaa pinna, ja samalla meidän välinen luottamus koko ajan kärsii. Viikonloppu oli todella rankka henkisesti, mutta ehdottomasti menemisen arvoinen.
23.4. Suoritin (Tiina) metsästäjäntutkinnon! Saapi nähdä miten syksyllä käy :) Haulikon ostin kesäkuun alussa, joten kuivaharjoittelu kotona ja ahkera harjoittelu radalla pitää aloittaa.
20.-22.4. oli toiminnan täyteinen viikonloppu eli odotettujen Omskakas-treffien aika! Lähdimme perjantai aamuna Helsinkiin vastaanottamaan Bengt-Göran Landinia sekä Kiden isoisää Keeperiä (Rockdove's Timekeeper of Big Ben) ja perheen toista koiraa Beneagle:ia (Moorman's Beneagle). Hieman jännitti etukäteen, että miten ruotsin puhuminen onnistuu, mutta hyvin selvisimme svengelskalla. Bengt-Göran itse oli todella mukava ja kannustava tapaus ja puhuttavaa koirista riitti. Keeper oli hyvin tietoinen siitä että hän on jo eläkkeellä, tuli niin Kasper mieleen sen käyttäytymisestä :). Ajateltavaa jäi perjantaista, mm. metsästys- ja koekoiran eroista.
Lauantaina haimme flatti Kaiman ja perheen Rovaniemen junalta. Kaima oli hauska tapaus, josta varmasti kuulemme jatkossa lisää :). Lauantain treenailimme pienissä ryhmissä eri rasteilla, nähtiin pitkästä aikaa riistaa ja Kide pääsi tekemään onnistuneen alokasluokan jäljen. Sunnuntain vietimme lähes kokonaan Bengt-Göranin koulutuksessa. Päätin yrittää siirtyä Kiden eteen lähetyksessä seisovaan (siis koira seisten, kyllä se ihminenkin yleensä on pysynyt pystyssä) alkuasentoon, jolloin koirasta näkee paremmin minne suuntaan sen vartalo on viemässä. Kyllä oli sekä omistaja että koira puhki sunnuntain jälkeen. Mukavaa oli ja erityisen mukava oli nähdä tuttuja kasvoja kuten myös niitä uusia. Suuri kiitos Sarille ja Jyrkille treffien järjestämisestä, toivottavasti näistä tulee jonkin sortin perinne? ;)
6.-7.4. Vietimme Mäntyharjulla Miinan, Arin, Aaron ja karvahäntien kanssa mukavaa pääsiäislomaa. Lauantaina treffasimme Fontellin Susannan ja Porraksen Sallan kanssa ja treenailimme mahtavilla pelloilla wt-tyyppisiä tehtäviä. Kide teki ihan mukavasti, tosin palautuksissa olisi paljon parannettavaa. Piippaus oli aluksi suht aisoissa, mutta paheni heti sen jälkeen, kun olin sen vähäksi aikaa päästänyt juoksemaan tauolla tyttöjen kanssa. Tästä voisi siis itse oppia jotain. Meillä oli todella mukavat treenit, toivottavasti voidaan ottaa uusiksi joku toinen kerta! :)
20.3. Kuulumisia pitkästä aikaa!
Kide valittiin Golden Ringin tokotulokkaaksi 2006! Oli mukava muistella aikaa, kun Kasper 8 vuotta sitten voitti samaisen tittelin - miten siitäkin voi olla jo niin kauan?
Kimalaisen kanssa ollaan käyty kevään aikana muutamissa fasaanijahdeissa Kiden toimiessa sekä ylösajavana että pelkkänä noutavana koirana. Mainiosti Kide on toiminut, tosin passissa istuminen ei vieläkään ole sen paras puoli. Täytyy silti todeta, että sekin taito on kehittynyt rutkasti viimeisen puolen vuoden aikana ja toivottavasti kehitys jatkuu yhtä positiivisena. Teimme kerran jopa kimppatreenit, jossa me maltoimme olla vain katselijoina (kova paikka ohjaajalle ;) ). Tällaista itsehillintää tarvittaisiin siis molemmille lisää...
Koekalenteriakin ollaan jo tiirailtu ja kivasti näyttää olevan kokeita lähialueilla. Treenattu on yhä keskiarvoisesti noin minuutti per viikko, joten kovin kovaa tulostasoa ei ole syytä odottaa :) Jospa sitten ensi keväänä olisimme osanneet talvenkin hyödyntää oikein ja kehittää perusosaamista joka saralla.
Viime viikonloppuna olimme Pirkan Nuuskujen tokokouluttajilleen järjestämällä Maria Aaltosen tokopäivällä. Meidän kommenttimme tuppasivat alkamaan sanoilla: kun sulla on TOMMONEN koira, niin tee näin. Lopulta sitten uskaltauduin kysymään, että mitä se TOMMONEN tarkoittaa ja suora vastaus oli: tollainen jästipää. Muistutti kuulemma erittäin paljon hänen omaa entistä belgiänsä - joka, kuten lopulta kävi ilmi, edusti Suomen maajoukkuetta sekä MM- että PM-kisoissa. Joten eiköhän meilläkin pitäisi olla jäkäpäisyydestä huolimatta mahdollisuudet sinne EVL:ään vielä joskus nousta. ☺
Keväällä on luvassa koulutustapahtumia nomen osalta ja täysin unohtunut asia eli silmäkuvaukset pitäisi nekin käydä tekemässä jossain välissä. Ensimmäisiin kokeisiin mennään todennäköisesti vasta kesäkuussa. Tässä vielä lopuksi kuvat kahdesta eri fasaanijahdista joulukuulta ja helmikuulta. Oikein aurinkoista kevään odotusta kaikille!
Kide ja fasaanikukko Kiden ja Assin (om. Hännikäiset) päivän saalis
24.1. Kide 2v! Kide-kimalaisemme alkaa jo oikeasti olla aikuisen koiran lukemissa. Tosin etusivun kuvan kaltaista menoa katsellessa voimme rauhassa huoahtaa.. ei se ihan vielä aikuinen ole :)
Olimme viettämässä I-pentueen synttäreitä Porissa 20.-21.1. Mukana menossa olivat Paavo ja Kide Kallen jäädessä kotiin hoitamaan kauan odotettua perheenlisäystä (onnea vielä tätäkin kautta!) sekä kummipennut Kelmi ja Jymy. Myös Leia-pienoinen oli päässyt mukaan matkalle.
Lauantain vietimme Paavolassa saunoen ja nauttien illallista (suuri kiitos Mäntysille!) ja sunnuntain treenailimme ahkerasti Sarin ja Jyrkin johdolla. Kaikki koirat tuntuivat toimivan todella tasapainoisesti ja hienosti. Eiköhän me nähdä vuoden 2007 kesän kokeissa! :)